Kuinkahan moni säikähtää otsikon sanahirviöitä, eikä kehtaa lukea riviäkään pidemmälle? No, se jääköön nähtäväksi. Ne, jotka jaksavat sivistyssanoista huolimatta jatkaa lukemista, palkitaan knoppitiedolla. Kognitiivinen dissonanssi on nimittäin hieno termi sille, että tiedät tekeväsi väärin, mutta teet silti. Teon jälkeen omatuntosi soimaa, eli sisälläsi on dissonanssi, "ristiriita". Ongelma taas on siinä, että omantunnon riitasoinnuista eroon päästäkseen moni sortuu siihen, että muokkaa arvojaan eikä toimintaansa.
Kognitiivisen dissonanssin ongelma on siis konkreettisesti tämä: Sinun mielestäsi esimerkiksi musiikin laiton lataaminen on ehdottoman väärin, etkä koskaan aio sortua sellaiseen. Huomaat kuitenkin haluavasi lempiartistisi uuden levyn, joten lataat "vain tämän kerran" albumin netistä. Piakkoin vastaan tulee toinen bändi, jonka tuotantoa haluaisit kuunnella ilmaiseksi. Koska haluat eroon syyllisyydentunteesta, yrität perustella tekojasi itsellesi. "Eihän se lataaminen nyt niin väärin ole. Maksut menisivät kuitenkin Teostolle ja muille isoille yrityksille." Melko pian unohdat koko alkuperäisen moraalisi, ja alat lataamaan huoletta netistä musiikkia, elokuvia ja ties mitä muuta.
Tuttu tilanne? Minulle ainakin. Olen vähitellen viimeisen puolen vuoden aikana venyttänyt ja vanuttanut moraalini rajoja niin pitkälle, että havahduin vasta aidan väärältä puolelta. Kun houkutuksia tulee, on helpompaa muuttaa arvojaan kuin vastustaa kiusausta tehdä väärin. Pienet askeleet johtavat lopulta siihen, että ollaankin jo ylitetty kynnys selkeän vääryyden puolelle. Minä havahduin vasta siihen, että olin Pietarin tavoin kieltämässä uskoani - ehkä passiivisesti, piilotellen, mutta silti. Silloin tajusin, ettei ulkopuolinen ihminen näkisi minussa tai senhetkisessä elämässäni mitään kristillistä. Kenties kiltin ja perusmukavan ihmisen, mutta ei Raamatun moraalia noudattavaa kristittyä. Minulle kompastuskiveksi muodostui maallinen hauskanpito ja illanvietto kyseenalaisissa merkeissä juhlien. Vähän kerrallaan ajauduin lähemmäs vääryyttä, ja se kostautui.
Liian monella kristityllä on ajatusmalli: "Kuinka lähelle syntiä voin mennä, etten silti vielä tee syntiä?" Tunnustan tämän myös itsessäni. Jumala ei kuitenkaan halua, että pelaamme hänen säännöillään uhkapeliä. Jumala haluaa, että pyrimme lähemmäs Häntä - emme syntiä! Jumalan luona ja Hänen säännöillään pelaten elämä on mukavinta, onnellisinta ja hyödyllisintä. Evankeliumin eteenpäin vieminen on vaikeaa, jos pyrimme kaikin tavoin eroon sen antajasta.
Tähän kognitiivisen dissonanssin ongelmaan on vain yksi ratkaisu: seurata Jeesusta. Olennaista ei ole, onko joku asia teknisesti mainittu Raamatussa synniksi - nykyään on olemassa asioita, joista Raamattu ei oikeastaan sano mitään, vaikkapa internetin maailmaan liittyen. Olennaista on se, mitä Jeesus tekisi. Tai mitä Jeesus tahtoisi seuraajansa tekevän Häntä kirkastaakseen. Minua vanhempi ja viisaampi kristitty totesi kerran, että jos vain pitäisimme katseemme täysillä Kristuksessa, ei meidän tarvitsisi halkoa hiuksia siitä, mikä nykymaailman asia on Raamatun kriteereillä syntiä ja mikä ei. Jos pyrkisimme mahdollisimman puhtaaseen vaellukseen sen sijaan, että keplottelisimme itsellemme yhä vaarallisempia vapauksia kulttuurikontekstiin vedoten, meidän elämämme olisi helpompaa.
Jumala on silti alusta asti tiennyt, että ihminen on vajavainen, ja siksi Hän onkin antanut meille armonsa. Millään muulla me emme pelastu. Nyt kun tiedämme, mikä ihanuus meitä iankaikkisuudessa odottaa, ei meidän kannata hetkeksikään kääntää katsettamme siitä pois. Keskittykäämme Jeesuksen seuraamiseen, niin arvomme eivät pääse maallistumaan. Kognitiivista dissonanssia ei tapahdu, jos Jeesuksen avulla pystyy välttämään kiusaukset ja ensimmäistenkin askelten ottamisen kohti syntiä. Rukoilkaamme ahkerasti sen puolesta, että voisimme paremmin keskittyä siihen, mikä on olennaista. Pyrkikäämme siihen, että viimeisellä tuomiolla meillä on mahdollisimman vähän hävettäviä asioita elämässämme. Toki me kaikki kristityt pelastumme loppupeleissä yksin armosta, mutta eikö olisikin mukavampaa, jos emme siihen asti olisi jatkuvasti syyllisyyden riivaamia? :)
Siunausta kaikille, ja hyvää syksyä. Yritän kirjoitella vähän ahkerammin tästä eteenpäin!
