Viime päivinä sosiaalinen media ja uutiset ovat olleet täynnä artikkeleita kehysriihen, sote-uudistuksen ja palkankorotusten käänteistä. Monet päätökset ovat herättäneet kuohuntaa, ja ymmärrän kyllä miksi. Ei minunkaan mielestäni ole reilua leikata lapsilisiä tai korottaa polttoaineveroa, mikä eriarvoistaa maalaisia ja kaupunkilaisia. Politiikka on tosin parhaimmillaankin vain niukkuuden jakamista, eikä varmasti ole olemassa yhtä ainoaa mallia, johon jokainen voisi olla tyytyväinen. Meillä kaikilla on kuitenkin jonkinlainen sisäänrakennettu tunne oikeudenmukaisuudesta ja reiluudesta, ja jotkut päätökset nyt vain ovat Raamatunkin nojalla parempia kuin toiset.
Erittäin yleinen kristittyjen sudenkuoppa on pitää päättäjiä paholaisina. Epäreilut päätökset on helpompi selittää sillä, että niitä tekemässä ovat "ne pahat ihmiset" - jotkut muut. Psykologiassa tunnetaan eräänlainen me-ne -defenssimekanismi, jossa kaikki maailman paha johtuu niistä toisista, ja me itse olemme viattomia.
Totta kai päättäjät ovat kaikki syntisiä (muunlaisia kun ei ole), mutta on väärin nostaa itsensä moraalisesti päättäjiemme yläpuolelle. Kuinka moni voi vilpittömästi vannoa ja vakuuttaa, että osaa ajatella päätöksensä aina kaikkien näkökulmasta, eikä varsinkaan itse kehtaisi ajaa omaa etuaan vallankahvassa?
Vain hyvin harva ihminen pystyy tarkastelemaan suuria muutoksia kaikkien osapuolten näkökulmasta. Toki olen samaa mieltä siitä, että juuri näiden ihmisten tulisi olla päättäjiä ja muiden tulisi vaihtaa uraa, mutta se ei ole realismia. Päättäjät ovat virheellisiä ja syntisiä niin kauan kun me kansalaisetkin olemme. Maan päältä on turha etsiä paratiisia, kun valtioita johtavat ihmiset eikä Jumala. Vaikka olemmekin puutteellisia, voimme silti onnistua luomaan hieman parempaa yhteiskuntaa. Erityisesti siksi meidän kristittyjen on käytettävä ääntämme ajaakseemme Jumalan tahdon mukaisia (eli oikeudenmukaisia) päätöksiä ja lakeja. Me saamme ja meidän kuuluukin pitää ääntä. Kysynkin vain, missä kohtaa Raamattua puhutaan päättäjille haistattelusta, väkivallalla uhkailusta tai pikkumaisesta pilkasta?
En yritä oikeuttaa vääriä päätöksiä enkä palkankorotuksia (jotka tosin eivät olleet mitenkään skandaalimaisen korkeita). Ystäväni tietävät kyllä, miten tuohtuneena valitan poliitikkojen idiotismista. Yritän korostaa sitä, että poliitikotkin ovat ihmisiä, eikä heidän demonisointinsa - tai tuomitsemisensa - ole kristillisestä näkökulmasta oikein. Me syntiset äänestäjät olemme valinneet joukon syntisiä päättäjiä hoitamaan asioitamme. Mitä muuta siitä voi seurata kuin ajoittaista kaaosta? Jos joku on ollut tarpeeksi naiivi ajatellakseen äänestäessään, että lempiehdokas on pyhimys (ja ne muut ovat pahoja), on sen mielikuvan aikakin karista. Mikään valitsemamme eduskunta ei ole täydellinen, emmekä voi aikaansaada ihannevaltiota koskaan.
Rehellisesti totean, että minun mielestäni eduskunnan päätökset ovat useimmiten typeriä, lyhytnäköisiä ja moraalin kannalta kyseenalaisia. Rehellisesti totean myös, että jos minut koskaan päästettäisiin tekemään päätöksiä, tekisin joskus virhearviointeja ja hätiköityjä ratkaisuja. Kukaan meistä ei voi väittää itsestään mitään muuta. Moni unohtaa, miten vaikeaa on olla päättäjä. Vastuu ja valta sopivat vain harvoille, ja ihan jokainen meistä tekee virheitä. Erityisen raskasta työtään on tehdä jatkuvan paineen alla tietäen, että melkein kaikki päätöksiin kohdistuva kritiikki tulee purkautumaan henkilövihana.
Anteeksianto, vilpitön rakkaus, esirukous ja toisaalta oikeiden asioiden järkähtämätön puolustaminen ovat ominaisuuksia, joita haluaisin nähdä kristittyjen facebook-postauksissa. Meidän ei kuulu tinkiä siitä, minkä näemme oikeaksi, mutta oikeuden puolustaminen on täysin eri asia kuin ihmisten halveksunta ja tuomitseminen. Suosittelen myös politiikkaan mukaan lähtemistä. Maamme tarvitsee lisää kristittyjä, joiden sydäntä lähellä on toisten ihmisten hyvinvointi. Lisäksi on tärkeää muistaa, että vaikka emme voi saada aikaan ihannevaltiota, Jumala voi suuressa voimassaan suoda maamme johdolle viisautta ja voimaa tehdä oikeudenmukaisia ja pitkällä aikavälillä kansalaisia edesauttavia päätöksiä. Rukoilkaamme siis ennen kaikkea Hänen läsnäoloaan.
Siunattua päivää!
Vinkki loppuun: jos politiikka ei kiinnosta, mutta haluat vaikuttaa, kannattaa esimerkiksi auttaa lähimmäisiään ja rukoilla Suomen puolesta. Näilläkin asioilla on erittäin suuri merkitys.
torstai 27. maaliskuuta 2014
tiistai 4. maaliskuuta 2014
Se pieni hapate
"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että
pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?" (1. Kor. 5:6)
Pitkän kirjoitustauon jälkeen palaan sorvin ääreen kertomaan viime aikojen pohdintojani. Valitettavasti koulukiireet ja muut stressaavat seikat ovat estäneet bloggaamisen - toki mukana on ollut myös omaa laiskuutta. Olen kuitenkin pidempään pohtinut, tutkinut ja etsinyt vastauksia erääseen tiettyyn asiaan, ja haluaisin jakaa aivoituksiani täälläkin.
Olen aiemmin korostanut sitä, että uskon Raamatun totuudellisuuteen ja arvovaltaan kaikessa. Niin uskonkin, ja puhekielen määritelmän mukaan olen siksi konservatiivinen kristitty. Viime aikoina olen kuitenkin tutkinut sellaista kristillistä opetusta, joka usein lähtee konservatiivisuudesta, mutta päätyy jonnekin aivan muualle. Puhun kristillisestä opetuksesta, joka korostaa säännöksiä, "varmuuden vuoksi noudattamista" ja lain tärkeyttä armon yli.
Me ihmiset olemme puutteellisia, ja siksi tässäkin asiassa tuntuu valitettavasti käytännössä olevan vain kaksi ääripäätä. Joko vedotaan kulttuurikontekstiin ja kumotaan Raamatun olennaisia käskyjä tai pidetään Raamattua totuutena, mutta aletaan vähitellen lisätä omia mielivaltaisia käskyjä Raamatun Sanan rinnalle. Se, mitä Jeesus ja Raamattu opettavat, löytyy näiden kahden vaihtoehdon välistä. Miksi meidän on siis niin vaikeaa pysytellä erossa näistä vääristä ääripäistä?
Pikainen muistutus Raamatusta:
"'Kaikki on minulle luvallista' -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. 'Kaikki on minulle luvallista' -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni." (1. Kor. 6:12)
Paavalin muistutus sopii edelleen nykypäivän tilanteeseen muistuttamaan, että Sanan ohjeet ovat tarkoitettu kristittyjen omaksi parhaaksi - ei kuitenkaan suoritteeksi, jonka perusteella Taivaaseen pääseminen varmistuisi. Käskyjä on totta kai syytä noudattaa, enkä tule väittämään muuta. On kuitenkin eri asia noudattaa käskyjä pelastuakseen kuin noudattaa käskyjä Jeesuksen kirkastamiseksi. Pelastumme yksin Jumalan armosta, koska omat tekomme eivät voisi tehdä meistä taivaspaikan arvoisia.
Hälytyskellojen on syytä soida, jos opetetaan, että pelastusvarmuus riippuu suorittamisesta. Ainoa, josta kenenkään meidän pelastus riippuu, on Jeesus Kristus. Jos uskomme Häneen elävästi, haluamme myös noudattaa Raamatun käskyjä Hänen kirkastamisekseen. Silloin käskyjen noudattaminen on suoraa seurausta elävästä uskosta. Pelastava tekijä on kuitenkin tällöin elävä (teoissakin ilmenevä) usko, eivät varsinaiset teot. Mikäli seurakunnan paimen tai joku muu saarnaa tekokeskeistä pelastumista, kannattaa kysyä muutama avainkysymys:
1. Mikä määrä hyviä tekoja riittää?
2. Eikö Kristuksen kuolema ollutkaan riittävä uhri syntiemme sovittamiseksi?
3. Mihin kohtaa Raamattua tekokeskeinen näkemys perustuu?
Kenties tekokeskeisyyttäkin yleisempi ja hienovaraisemmin alaa valtaava ongelma on uusien käskyjen lisääminen Raamatun ohjeiden rinnalle.
Raamatun käskyt tulevat Jumalalta ja ovat siksi erityisasemassa kristityille. Ihmisten antamat ohjeet ja neuvot saattavat olla viisaita ja auttaa ihmisiä, mutta niitä ei voida nostaa Raamatun rinnalle.
Välihuomautus ja varoituksen sana: toivon todella, että kirjoitukseni vastaa Raamattua ja Jumalan tahtoa. Uskoni ja hajanaisen teologisen tietämykseni pohjalta en näe siinä ristiriitoja, mutta lukija käyttäköön harkintaansa ja koetelkoon kaiken Sanalla. Olen vain ihminen, ja voin olla väärässä. Jos joku kokee tämän tekstin Sanan vastaisena, pyydän ilmoittamaan minulle, jotta tiedän ajatella asiat uudelleen.
Otetaan kuitenkin nyt tunnettu ja mahdollisimman vähän provosoiva esimerkki siitä, miten Raamattuun lisätään vaatimuksia jälkikäteen:
Raamatussa: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?" (1. Kor. 6:19)
Yleinen keskusteluväite: "Koska ruumis on Pyhän Hengen temppeli, meidän on vältettävä kaikkea epäterveellistä ruokaa. Meidän on vältettävä meikkaamista, hiusten värjäämistä ja säärikarvojen ajelua. Meidän on pidettävä ruumiimme puhtaana ja hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa hygieenian ylläpitämistä, kuntoilua, terveellisiä elämäntapoja ja mahdollisimman luonnollisia elämäntapavalintoja. Tähän Jumalakin meitä käskee Raamatussa."
Mennäänpä takaisin Raamattuun. Tehdään jotain hyvin radikaalia ja selvitetään tekstin konteksti, eikä vain lueta tuota puolikasta 19. jaetta. Kun otetaan huomioon jae 18, havaitaan jotain mielenkiintoista:
"Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?" (1.Kor.6:18-19)
-- Siis kertauksena: Pyhän Hengen temppelin eli ruumiin voi saastuttaa ainoastaan siveettömyyteen liittyvä synti. Ei ruoka, ei kuntoilun puute, ei huono hygienia, eikä edes muihin elämänalueisiin kuin seksuaalisuuteen liittyvä synti.
Havaitaan siis, että kun oikeasti katsotaan Raamattua yksittäisten jakeiden sijaan esim. kahden jakeen avulla, koko edellinen argumentti Pyhän Hengen temppelin ylläpidosta kuntoilemalla vesittyy.
Ei, en kiistä, etteikö kuntoilu olisi terveellistä. Evankeliumiakin on varmaan helpompi levittää, jos keho toimii ja mieli on vireä. Minun ainoa vastalauseeni esimerkin kaltaisiin väitteisiin on se, että ne esitetään yhdenvertaisina Pyhän Sanan kanssa, vaikka niiden perusteet eivät kumpua suoraan Sanasta. Silloin ollaan aina vaarallisilla vesillä. Jos jokin yhteisö, henkilö tai seurakunta esittää omia näkemyksiään absoluuttisina totuuksina ilman, että voi perustella ne Raamatulla, on syytä koetella asiat Sanalla.
Ongelma ei aina ole edes väitteiden laadussa - ongelma on siinä, että henkilö, yhteisö tai ryhmä väittää absoluuttisesti tietävänsä Jumalan tahdon sellaisissakin asioissa, joista Raamattu ei suoraan sano mitään. Ongelma on se, että Jumalan käskyjen päälle lisätään "bonuksena" ja "varmuuden vuoksi" lisää käskyjä ja velvoitteita. Tämä ei ole missään määrin Raamatun mukaista:
"Tämä olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: 'Ei yli sen, mikä kirjoitettu on', ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan." (1.Kor. 4:6)
Katsoin todella järkyttävän ja toisaalta mielenkiintoisen dokumentin eräästä suomalaisesta kristillisestä lahkosta, joka perustettiin muutama kymmenen vuotta sitten. Kyseessä ei siis ole seurakunta, herätysliike tai muu yhteistyölle avoin paikka vaan aivan täydellinen lahko, jonka oppi on selvästi eriytynyt muusta kristinuskosta ja oikeastaan myös Raamatusta. Eräs tuntemani henkilö oli nuori kristitty, kun juuri tuo kyseinen lahko alkoi muodostua. Hän jopa seurasi hetken verran silloisen avoimen liikkeen (nykyisen lahkon) toimintaa, kunnes otti pesäeroa tajutessaan toiminnan laadun.
Tuttuni kertoi, että yhteisö vaikutti aluksi hyvältä, turvalliselta ja konservatiiviselta. Hän törmäsi yhteisöön vain ohimennen, mutta kertoi jo sinä aikana havainneensa yhteisön sisäisiä outoja painotuksia. Selittääkseni aiempaa elintapa-esimerkkiväitteen valintaani kerrottakoon, että tuon lahkon tunnetuin piirre nykyään on se, että lahko mittaa jäsentensä rasvaprosentteja ja pakottaa heitä laihduttamaan sairaisiin mittoihin.
Tämä lahko on hyvin ääripään esimerkki siitä, mitä vääristä painotuksista ja "pienistä extrasäännöistä" voi pahimmillaan seurata. Vihulainen keksii mitä ovelimpia keinoja kristittyjen harhaanjohtamiseksi, ja siksi on syytä pitäytyä siinä, minkä tiedämme todeksi - Raamatun sanassa.
Kaikkeen nykyaikaiseen Raamattu ei anna suoria ohjeita, mutta se antaa toimintaperiaatteet - toteuttamistapa jääköön kunkin yksilön omassatunnossaan ja rukouksessa päätettäväksi. En kannusta syntiin enkä ajattelutapaan "tätä ei erikseen kielletä Raamatussa, joten se on varmaan sallittua". Maalaisjärkeä käyttäen ja rehellisesti Sanaa tutkien itse kukin voi huomata, että asiaan kuin asiaan löytyy Raamatusta moraalin peruspalikat, jotka pätevät myös uudenlaisessa modernissa toiminnassa. Haluan koko tällä tekstillä vain muistuttaa, että kannattaa olla varovainen lisäkieltojen ja -sääntöjen kanssa - pahimmillaan ne vievät pohjaa pois armolta ja Jumalan Sanan arvovallalta.
Otetaan esimerkkitapaus nimeltä internet, jota varmasti ei oltu keksitty vuonna 100 jKr. Internetin pelisääntöjä löytyy silti myös Raamatusta: "rakastakaa toisianne ja toimikaa kaikessa toistenne parhaaksi, teidän suuhunne eivät sovi panettelut, rivot jutut tai kaksimielisyydet, älkää tulko mistään riippuvaisiksi... " Ei siis ole perusteltua väittää, etteikö internetillä voisi olla myös vääriä käyttötapoja, tai että siellä ei olisi raamatullisia sääntöjä. Ne voi jokainen itse lukea Raamatusta toimintaperiaatteina ja noudattaa niitä parhaansa mukaan. Toisaalta jos joku yhteisö yhtäkkiä täräyttäisi, että internetin kaikki käyttö on syntiä ja internet pitää Raamatun mukaan kieltää, ottaisin äkkiä pesäeroa. Tällöin yhteisö näet väittäisi tietävänsä Jumalan tahdon ilman kunnon raamatullisia perusteluja. (Toivottavasti tämä esimerkki konkretisoi huolenaiheeni.)
Kaikista tärkeintä on etsiä Jumalan tahtoa Raamatusta ja rukouksessa. Jokainen tutkikoon kaiken saamansa opin, myös ehdottomasti tämän tekstin, ja päätelköön Sanan avulla, mikä on oikein. Kehotan vain varovaisuuteen näiden kahden ääripään seuduilla - liberaaliteologiaa olen sivunnut jo aiemmin, ja nyt halusin eritellä konservatiivisen teologian yleisimpiä kompastuskiviä. Meidän ei kuulu hylätä Raamatun käskyjä, mutta ei myöskään sitoa itseämme ihmisten antamilla käskyillä, jos ne eivät suoraan ole Sanasta. Pidetään siis katse Kristuksessa ja kirkastetaan Häntä teoillamme, niin voimme toivottavasti välttää suurimmat sudenkuopat.
Suuresti siunausta!
Pitkän kirjoitustauon jälkeen palaan sorvin ääreen kertomaan viime aikojen pohdintojani. Valitettavasti koulukiireet ja muut stressaavat seikat ovat estäneet bloggaamisen - toki mukana on ollut myös omaa laiskuutta. Olen kuitenkin pidempään pohtinut, tutkinut ja etsinyt vastauksia erääseen tiettyyn asiaan, ja haluaisin jakaa aivoituksiani täälläkin.
Olen aiemmin korostanut sitä, että uskon Raamatun totuudellisuuteen ja arvovaltaan kaikessa. Niin uskonkin, ja puhekielen määritelmän mukaan olen siksi konservatiivinen kristitty. Viime aikoina olen kuitenkin tutkinut sellaista kristillistä opetusta, joka usein lähtee konservatiivisuudesta, mutta päätyy jonnekin aivan muualle. Puhun kristillisestä opetuksesta, joka korostaa säännöksiä, "varmuuden vuoksi noudattamista" ja lain tärkeyttä armon yli.
Me ihmiset olemme puutteellisia, ja siksi tässäkin asiassa tuntuu valitettavasti käytännössä olevan vain kaksi ääripäätä. Joko vedotaan kulttuurikontekstiin ja kumotaan Raamatun olennaisia käskyjä tai pidetään Raamattua totuutena, mutta aletaan vähitellen lisätä omia mielivaltaisia käskyjä Raamatun Sanan rinnalle. Se, mitä Jeesus ja Raamattu opettavat, löytyy näiden kahden vaihtoehdon välistä. Miksi meidän on siis niin vaikeaa pysytellä erossa näistä vääristä ääripäistä?
Pikainen muistutus Raamatusta:
"'Kaikki on minulle luvallista' -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. 'Kaikki on minulle luvallista' -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni." (1. Kor. 6:12)
Paavalin muistutus sopii edelleen nykypäivän tilanteeseen muistuttamaan, että Sanan ohjeet ovat tarkoitettu kristittyjen omaksi parhaaksi - ei kuitenkaan suoritteeksi, jonka perusteella Taivaaseen pääseminen varmistuisi. Käskyjä on totta kai syytä noudattaa, enkä tule väittämään muuta. On kuitenkin eri asia noudattaa käskyjä pelastuakseen kuin noudattaa käskyjä Jeesuksen kirkastamiseksi. Pelastumme yksin Jumalan armosta, koska omat tekomme eivät voisi tehdä meistä taivaspaikan arvoisia.
Hälytyskellojen on syytä soida, jos opetetaan, että pelastusvarmuus riippuu suorittamisesta. Ainoa, josta kenenkään meidän pelastus riippuu, on Jeesus Kristus. Jos uskomme Häneen elävästi, haluamme myös noudattaa Raamatun käskyjä Hänen kirkastamisekseen. Silloin käskyjen noudattaminen on suoraa seurausta elävästä uskosta. Pelastava tekijä on kuitenkin tällöin elävä (teoissakin ilmenevä) usko, eivät varsinaiset teot. Mikäli seurakunnan paimen tai joku muu saarnaa tekokeskeistä pelastumista, kannattaa kysyä muutama avainkysymys:
1. Mikä määrä hyviä tekoja riittää?
2. Eikö Kristuksen kuolema ollutkaan riittävä uhri syntiemme sovittamiseksi?
3. Mihin kohtaa Raamattua tekokeskeinen näkemys perustuu?
Kenties tekokeskeisyyttäkin yleisempi ja hienovaraisemmin alaa valtaava ongelma on uusien käskyjen lisääminen Raamatun ohjeiden rinnalle.
Raamatun käskyt tulevat Jumalalta ja ovat siksi erityisasemassa kristityille. Ihmisten antamat ohjeet ja neuvot saattavat olla viisaita ja auttaa ihmisiä, mutta niitä ei voida nostaa Raamatun rinnalle.
Välihuomautus ja varoituksen sana: toivon todella, että kirjoitukseni vastaa Raamattua ja Jumalan tahtoa. Uskoni ja hajanaisen teologisen tietämykseni pohjalta en näe siinä ristiriitoja, mutta lukija käyttäköön harkintaansa ja koetelkoon kaiken Sanalla. Olen vain ihminen, ja voin olla väärässä. Jos joku kokee tämän tekstin Sanan vastaisena, pyydän ilmoittamaan minulle, jotta tiedän ajatella asiat uudelleen.
Otetaan kuitenkin nyt tunnettu ja mahdollisimman vähän provosoiva esimerkki siitä, miten Raamattuun lisätään vaatimuksia jälkikäteen:
Raamatussa: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?" (1. Kor. 6:19)
Yleinen keskusteluväite: "Koska ruumis on Pyhän Hengen temppeli, meidän on vältettävä kaikkea epäterveellistä ruokaa. Meidän on vältettävä meikkaamista, hiusten värjäämistä ja säärikarvojen ajelua. Meidän on pidettävä ruumiimme puhtaana ja hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa hygieenian ylläpitämistä, kuntoilua, terveellisiä elämäntapoja ja mahdollisimman luonnollisia elämäntapavalintoja. Tähän Jumalakin meitä käskee Raamatussa."
Mennäänpä takaisin Raamattuun. Tehdään jotain hyvin radikaalia ja selvitetään tekstin konteksti, eikä vain lueta tuota puolikasta 19. jaetta. Kun otetaan huomioon jae 18, havaitaan jotain mielenkiintoista:
"Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?" (1.Kor.6:18-19)
-- Siis kertauksena: Pyhän Hengen temppelin eli ruumiin voi saastuttaa ainoastaan siveettömyyteen liittyvä synti. Ei ruoka, ei kuntoilun puute, ei huono hygienia, eikä edes muihin elämänalueisiin kuin seksuaalisuuteen liittyvä synti.
Havaitaan siis, että kun oikeasti katsotaan Raamattua yksittäisten jakeiden sijaan esim. kahden jakeen avulla, koko edellinen argumentti Pyhän Hengen temppelin ylläpidosta kuntoilemalla vesittyy.
Ei, en kiistä, etteikö kuntoilu olisi terveellistä. Evankeliumiakin on varmaan helpompi levittää, jos keho toimii ja mieli on vireä. Minun ainoa vastalauseeni esimerkin kaltaisiin väitteisiin on se, että ne esitetään yhdenvertaisina Pyhän Sanan kanssa, vaikka niiden perusteet eivät kumpua suoraan Sanasta. Silloin ollaan aina vaarallisilla vesillä. Jos jokin yhteisö, henkilö tai seurakunta esittää omia näkemyksiään absoluuttisina totuuksina ilman, että voi perustella ne Raamatulla, on syytä koetella asiat Sanalla.
Ongelma ei aina ole edes väitteiden laadussa - ongelma on siinä, että henkilö, yhteisö tai ryhmä väittää absoluuttisesti tietävänsä Jumalan tahdon sellaisissakin asioissa, joista Raamattu ei suoraan sano mitään. Ongelma on se, että Jumalan käskyjen päälle lisätään "bonuksena" ja "varmuuden vuoksi" lisää käskyjä ja velvoitteita. Tämä ei ole missään määrin Raamatun mukaista:
"Tämä olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: 'Ei yli sen, mikä kirjoitettu on', ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan." (1.Kor. 4:6)
"Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika." (2. Joh. 1:9)
Katsoin todella järkyttävän ja toisaalta mielenkiintoisen dokumentin eräästä suomalaisesta kristillisestä lahkosta, joka perustettiin muutama kymmenen vuotta sitten. Kyseessä ei siis ole seurakunta, herätysliike tai muu yhteistyölle avoin paikka vaan aivan täydellinen lahko, jonka oppi on selvästi eriytynyt muusta kristinuskosta ja oikeastaan myös Raamatusta. Eräs tuntemani henkilö oli nuori kristitty, kun juuri tuo kyseinen lahko alkoi muodostua. Hän jopa seurasi hetken verran silloisen avoimen liikkeen (nykyisen lahkon) toimintaa, kunnes otti pesäeroa tajutessaan toiminnan laadun.
Tuttuni kertoi, että yhteisö vaikutti aluksi hyvältä, turvalliselta ja konservatiiviselta. Hän törmäsi yhteisöön vain ohimennen, mutta kertoi jo sinä aikana havainneensa yhteisön sisäisiä outoja painotuksia. Selittääkseni aiempaa elintapa-esimerkkiväitteen valintaani kerrottakoon, että tuon lahkon tunnetuin piirre nykyään on se, että lahko mittaa jäsentensä rasvaprosentteja ja pakottaa heitä laihduttamaan sairaisiin mittoihin.
Tämä lahko on hyvin ääripään esimerkki siitä, mitä vääristä painotuksista ja "pienistä extrasäännöistä" voi pahimmillaan seurata. Vihulainen keksii mitä ovelimpia keinoja kristittyjen harhaanjohtamiseksi, ja siksi on syytä pitäytyä siinä, minkä tiedämme todeksi - Raamatun sanassa.
Kaikkeen nykyaikaiseen Raamattu ei anna suoria ohjeita, mutta se antaa toimintaperiaatteet - toteuttamistapa jääköön kunkin yksilön omassatunnossaan ja rukouksessa päätettäväksi. En kannusta syntiin enkä ajattelutapaan "tätä ei erikseen kielletä Raamatussa, joten se on varmaan sallittua". Maalaisjärkeä käyttäen ja rehellisesti Sanaa tutkien itse kukin voi huomata, että asiaan kuin asiaan löytyy Raamatusta moraalin peruspalikat, jotka pätevät myös uudenlaisessa modernissa toiminnassa. Haluan koko tällä tekstillä vain muistuttaa, että kannattaa olla varovainen lisäkieltojen ja -sääntöjen kanssa - pahimmillaan ne vievät pohjaa pois armolta ja Jumalan Sanan arvovallalta.
Otetaan esimerkkitapaus nimeltä internet, jota varmasti ei oltu keksitty vuonna 100 jKr. Internetin pelisääntöjä löytyy silti myös Raamatusta: "rakastakaa toisianne ja toimikaa kaikessa toistenne parhaaksi, teidän suuhunne eivät sovi panettelut, rivot jutut tai kaksimielisyydet, älkää tulko mistään riippuvaisiksi... " Ei siis ole perusteltua väittää, etteikö internetillä voisi olla myös vääriä käyttötapoja, tai että siellä ei olisi raamatullisia sääntöjä. Ne voi jokainen itse lukea Raamatusta toimintaperiaatteina ja noudattaa niitä parhaansa mukaan. Toisaalta jos joku yhteisö yhtäkkiä täräyttäisi, että internetin kaikki käyttö on syntiä ja internet pitää Raamatun mukaan kieltää, ottaisin äkkiä pesäeroa. Tällöin yhteisö näet väittäisi tietävänsä Jumalan tahdon ilman kunnon raamatullisia perusteluja. (Toivottavasti tämä esimerkki konkretisoi huolenaiheeni.)
Kaikista tärkeintä on etsiä Jumalan tahtoa Raamatusta ja rukouksessa. Jokainen tutkikoon kaiken saamansa opin, myös ehdottomasti tämän tekstin, ja päätelköön Sanan avulla, mikä on oikein. Kehotan vain varovaisuuteen näiden kahden ääripään seuduilla - liberaaliteologiaa olen sivunnut jo aiemmin, ja nyt halusin eritellä konservatiivisen teologian yleisimpiä kompastuskiviä. Meidän ei kuulu hylätä Raamatun käskyjä, mutta ei myöskään sitoa itseämme ihmisten antamilla käskyillä, jos ne eivät suoraan ole Sanasta. Pidetään siis katse Kristuksessa ja kirkastetaan Häntä teoillamme, niin voimme toivottavasti välttää suurimmat sudenkuopat.
Suuresti siunausta!
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Kognitiivisen dissonanssin ongelma
Kuinkahan moni säikähtää otsikon sanahirviöitä, eikä kehtaa lukea riviäkään pidemmälle? No, se jääköön nähtäväksi. Ne, jotka jaksavat sivistyssanoista huolimatta jatkaa lukemista, palkitaan knoppitiedolla. Kognitiivinen dissonanssi on nimittäin hieno termi sille, että tiedät tekeväsi väärin, mutta teet silti. Teon jälkeen omatuntosi soimaa, eli sisälläsi on dissonanssi, "ristiriita". Ongelma taas on siinä, että omantunnon riitasoinnuista eroon päästäkseen moni sortuu siihen, että muokkaa arvojaan eikä toimintaansa.
Kognitiivisen dissonanssin ongelma on siis konkreettisesti tämä: Sinun mielestäsi esimerkiksi musiikin laiton lataaminen on ehdottoman väärin, etkä koskaan aio sortua sellaiseen. Huomaat kuitenkin haluavasi lempiartistisi uuden levyn, joten lataat "vain tämän kerran" albumin netistä. Piakkoin vastaan tulee toinen bändi, jonka tuotantoa haluaisit kuunnella ilmaiseksi. Koska haluat eroon syyllisyydentunteesta, yrität perustella tekojasi itsellesi. "Eihän se lataaminen nyt niin väärin ole. Maksut menisivät kuitenkin Teostolle ja muille isoille yrityksille." Melko pian unohdat koko alkuperäisen moraalisi, ja alat lataamaan huoletta netistä musiikkia, elokuvia ja ties mitä muuta.
Tuttu tilanne? Minulle ainakin. Olen vähitellen viimeisen puolen vuoden aikana venyttänyt ja vanuttanut moraalini rajoja niin pitkälle, että havahduin vasta aidan väärältä puolelta. Kun houkutuksia tulee, on helpompaa muuttaa arvojaan kuin vastustaa kiusausta tehdä väärin. Pienet askeleet johtavat lopulta siihen, että ollaankin jo ylitetty kynnys selkeän vääryyden puolelle. Minä havahduin vasta siihen, että olin Pietarin tavoin kieltämässä uskoani - ehkä passiivisesti, piilotellen, mutta silti. Silloin tajusin, ettei ulkopuolinen ihminen näkisi minussa tai senhetkisessä elämässäni mitään kristillistä. Kenties kiltin ja perusmukavan ihmisen, mutta ei Raamatun moraalia noudattavaa kristittyä. Minulle kompastuskiveksi muodostui maallinen hauskanpito ja illanvietto kyseenalaisissa merkeissä juhlien. Vähän kerrallaan ajauduin lähemmäs vääryyttä, ja se kostautui.
Liian monella kristityllä on ajatusmalli: "Kuinka lähelle syntiä voin mennä, etten silti vielä tee syntiä?" Tunnustan tämän myös itsessäni. Jumala ei kuitenkaan halua, että pelaamme hänen säännöillään uhkapeliä. Jumala haluaa, että pyrimme lähemmäs Häntä - emme syntiä! Jumalan luona ja Hänen säännöillään pelaten elämä on mukavinta, onnellisinta ja hyödyllisintä. Evankeliumin eteenpäin vieminen on vaikeaa, jos pyrimme kaikin tavoin eroon sen antajasta.
Tähän kognitiivisen dissonanssin ongelmaan on vain yksi ratkaisu: seurata Jeesusta. Olennaista ei ole, onko joku asia teknisesti mainittu Raamatussa synniksi - nykyään on olemassa asioita, joista Raamattu ei oikeastaan sano mitään, vaikkapa internetin maailmaan liittyen. Olennaista on se, mitä Jeesus tekisi. Tai mitä Jeesus tahtoisi seuraajansa tekevän Häntä kirkastaakseen. Minua vanhempi ja viisaampi kristitty totesi kerran, että jos vain pitäisimme katseemme täysillä Kristuksessa, ei meidän tarvitsisi halkoa hiuksia siitä, mikä nykymaailman asia on Raamatun kriteereillä syntiä ja mikä ei. Jos pyrkisimme mahdollisimman puhtaaseen vaellukseen sen sijaan, että keplottelisimme itsellemme yhä vaarallisempia vapauksia kulttuurikontekstiin vedoten, meidän elämämme olisi helpompaa.
Jumala on silti alusta asti tiennyt, että ihminen on vajavainen, ja siksi Hän onkin antanut meille armonsa. Millään muulla me emme pelastu. Nyt kun tiedämme, mikä ihanuus meitä iankaikkisuudessa odottaa, ei meidän kannata hetkeksikään kääntää katsettamme siitä pois. Keskittykäämme Jeesuksen seuraamiseen, niin arvomme eivät pääse maallistumaan. Kognitiivista dissonanssia ei tapahdu, jos Jeesuksen avulla pystyy välttämään kiusaukset ja ensimmäistenkin askelten ottamisen kohti syntiä. Rukoilkaamme ahkerasti sen puolesta, että voisimme paremmin keskittyä siihen, mikä on olennaista. Pyrkikäämme siihen, että viimeisellä tuomiolla meillä on mahdollisimman vähän hävettäviä asioita elämässämme. Toki me kaikki kristityt pelastumme loppupeleissä yksin armosta, mutta eikö olisikin mukavampaa, jos emme siihen asti olisi jatkuvasti syyllisyyden riivaamia? :)
Siunausta kaikille, ja hyvää syksyä. Yritän kirjoitella vähän ahkerammin tästä eteenpäin!
Kognitiivisen dissonanssin ongelma on siis konkreettisesti tämä: Sinun mielestäsi esimerkiksi musiikin laiton lataaminen on ehdottoman väärin, etkä koskaan aio sortua sellaiseen. Huomaat kuitenkin haluavasi lempiartistisi uuden levyn, joten lataat "vain tämän kerran" albumin netistä. Piakkoin vastaan tulee toinen bändi, jonka tuotantoa haluaisit kuunnella ilmaiseksi. Koska haluat eroon syyllisyydentunteesta, yrität perustella tekojasi itsellesi. "Eihän se lataaminen nyt niin väärin ole. Maksut menisivät kuitenkin Teostolle ja muille isoille yrityksille." Melko pian unohdat koko alkuperäisen moraalisi, ja alat lataamaan huoletta netistä musiikkia, elokuvia ja ties mitä muuta.
Tuttu tilanne? Minulle ainakin. Olen vähitellen viimeisen puolen vuoden aikana venyttänyt ja vanuttanut moraalini rajoja niin pitkälle, että havahduin vasta aidan väärältä puolelta. Kun houkutuksia tulee, on helpompaa muuttaa arvojaan kuin vastustaa kiusausta tehdä väärin. Pienet askeleet johtavat lopulta siihen, että ollaankin jo ylitetty kynnys selkeän vääryyden puolelle. Minä havahduin vasta siihen, että olin Pietarin tavoin kieltämässä uskoani - ehkä passiivisesti, piilotellen, mutta silti. Silloin tajusin, ettei ulkopuolinen ihminen näkisi minussa tai senhetkisessä elämässäni mitään kristillistä. Kenties kiltin ja perusmukavan ihmisen, mutta ei Raamatun moraalia noudattavaa kristittyä. Minulle kompastuskiveksi muodostui maallinen hauskanpito ja illanvietto kyseenalaisissa merkeissä juhlien. Vähän kerrallaan ajauduin lähemmäs vääryyttä, ja se kostautui.
Liian monella kristityllä on ajatusmalli: "Kuinka lähelle syntiä voin mennä, etten silti vielä tee syntiä?" Tunnustan tämän myös itsessäni. Jumala ei kuitenkaan halua, että pelaamme hänen säännöillään uhkapeliä. Jumala haluaa, että pyrimme lähemmäs Häntä - emme syntiä! Jumalan luona ja Hänen säännöillään pelaten elämä on mukavinta, onnellisinta ja hyödyllisintä. Evankeliumin eteenpäin vieminen on vaikeaa, jos pyrimme kaikin tavoin eroon sen antajasta.
Tähän kognitiivisen dissonanssin ongelmaan on vain yksi ratkaisu: seurata Jeesusta. Olennaista ei ole, onko joku asia teknisesti mainittu Raamatussa synniksi - nykyään on olemassa asioita, joista Raamattu ei oikeastaan sano mitään, vaikkapa internetin maailmaan liittyen. Olennaista on se, mitä Jeesus tekisi. Tai mitä Jeesus tahtoisi seuraajansa tekevän Häntä kirkastaakseen. Minua vanhempi ja viisaampi kristitty totesi kerran, että jos vain pitäisimme katseemme täysillä Kristuksessa, ei meidän tarvitsisi halkoa hiuksia siitä, mikä nykymaailman asia on Raamatun kriteereillä syntiä ja mikä ei. Jos pyrkisimme mahdollisimman puhtaaseen vaellukseen sen sijaan, että keplottelisimme itsellemme yhä vaarallisempia vapauksia kulttuurikontekstiin vedoten, meidän elämämme olisi helpompaa.
Jumala on silti alusta asti tiennyt, että ihminen on vajavainen, ja siksi Hän onkin antanut meille armonsa. Millään muulla me emme pelastu. Nyt kun tiedämme, mikä ihanuus meitä iankaikkisuudessa odottaa, ei meidän kannata hetkeksikään kääntää katsettamme siitä pois. Keskittykäämme Jeesuksen seuraamiseen, niin arvomme eivät pääse maallistumaan. Kognitiivista dissonanssia ei tapahdu, jos Jeesuksen avulla pystyy välttämään kiusaukset ja ensimmäistenkin askelten ottamisen kohti syntiä. Rukoilkaamme ahkerasti sen puolesta, että voisimme paremmin keskittyä siihen, mikä on olennaista. Pyrkikäämme siihen, että viimeisellä tuomiolla meillä on mahdollisimman vähän hävettäviä asioita elämässämme. Toki me kaikki kristityt pelastumme loppupeleissä yksin armosta, mutta eikö olisikin mukavampaa, jos emme siihen asti olisi jatkuvasti syyllisyyden riivaamia? :)
Siunausta kaikille, ja hyvää syksyä. Yritän kirjoitella vähän ahkerammin tästä eteenpäin!
torstai 24. lokakuuta 2013
Oletko varma?
Epävarmuus on yksi ärsyttävimmistä tunteista. Asiat jäävät pyörimään mieleen päivästä toiseen, eikä ole olemassakaan keinoa varmuuden saavuttamiseksi. Omat valinnat, tunteet ja ajatukset tuntuvat yhtäkkiä rakentuvan hiekkapohjalle, eikä jalkojen alla tunnu olevan lainkaan tukevaa maata. Pahimmillaan epävarmuus johtaa identiteettikriisiin, huonoihin fiiliksiin ja ahdistukseen.
Olen epävarma, kun kirjoitan tätä tekstiä. Yleensä kirjoitan pitkän ajan saatossa muotoutuneista ajatuksista, tänään vain siitä, mitä mieleen nyt juuri tulee. Minusta tuntuu kuitenkin, että jotain tekstiä tänne on saatava, jottei bloggaukseni tyssää heti alkuunsa.
Elämässäni on jälleen tapahtunut huimasti muutoksia. Jos vertaan nykyistä elämääni muutaman kuukauden takaiseen, suunta on positiivinen. Jos kuitenkin vertaan nykyistä hengellistä aktiivisuuttani, suhdettani Jumalaan ja elämäntyyliäni vuoden takaiseen, huomaan yllättyväni negatiivisesti. Haluaisin takaisin sen varmuuden, helppouden ja ilon, joka leimasi hengellistä elämääni vuosi sitten.
Olen tietoisesti tehnyt joitain valintoja, jotka eivät ole omiaan edesauttamaan asioitani. Kun päivittäin läsnäolevassa, elävässä uskossa oleminen tuntui minusta vaikealta, etäännytin itseäni seurakunnasta ja hengellisestä työstä. Ratkaisu tuntui silloin oikealta ja helpottavalta, mutta nyt olen lähinnä epävarma. Olisiko elämäni nyt helpompaa, jos olisin hampaat irvessä suorittanut Jumalasuhdettani? Vai oliko pieni levähdystauko tarpeen, jotta löytäisin nyt uuden suunnan ja innon hengelliselle elämälleni? En tiedä. Uskostani en luovu, se on varmaa, enkä siihen edes pystyisi. Uskossakin on silti eri asteita: paljonko aikaa hengellisyys saa elämässä.
Epävarmuuteni kumpuaa monesta asiasta, myös maallisista. Yksi niistä on se, etten koe enää osaavani asioita, jotka joskus olivat minulle kuin toinen luonto. Kun on jokapäiväisissä opinnoissa nerojen ympäröimänä, alkaa vähitellen menettää itsevarmuuttaan osaamisensa suhteen. Muihin verrattuna en enää osaakaan matematiikkaa. Tai englantia. Tai mitään muutakaan, missä joskus olin verrattaen hyvä.
Kyllä, ajattelin käyttää hengellistä blogiani tämän kerran henkilökohtaiseen avautumiseen. Miksi? Koska luulen, etten ole yksin epävarmuuteni kanssa. Jokainen ihminen, myös kristitty, käy elämässään läpi vaiheita, jolloin mikään ei tunnu varmalta eikä mikään yritys tunnu onnistuvan. Minua lohduttaa tieto siitä, etten ole yksin.
Kaikista eniten minua kuitenkin lohduttaa tieto siitä, että olen Jumalan luomus. Hän on ennalta nähnyt kaikki päiväni ja tietää, minne olen menossa. Hän myös pitää minusta huolta ja rakastaa ehdoitta, vaikken tuntisikaan oloani kovin rakastettavaksi. Elämässäni on varmasti huolia ja vaikeita aikoja, mutta yhtä asiaa minun ei koskaan tarvitse pelätä. Jumala ei minua hylkää, ei oikeastaan hetkeksikään jätä oman onneni nojaan, vaikka joskus tyhmyyttäni niin yrittäisin järjestää.
Nyt takaisin asiaan, joka on kirkastunut minulle vasta kirjoittamisen myötä. Epävarmuus on kamala tunne, varsinkin jos siihen liittyy itsevarmuuden puutetta ja oman arvon epäilyä. Saamme kuitenkin aina olla varmoja kahdesta asiasta.
1. Meitä rakastetaan valtavasti.
2. Jeesus Kristus on turvannut meille tien pelastukseen ja iankaikkiseen elämään.
Nämä kaksi ovat paitsi varmoja, myös äärettömän tärkeitä asioita.
Kun epäilet itseäsi, muista, että arvosi on sidottu Kristukseen. Se on ainoa valuutta, jonka kurssi ei heittele markkinoilla. Se on ainoa valuutta, jonka arvo on aina korvaamaton.
Muistuttaakseni itseäni ja muita laitan tähän vielä lempikohtani Raamatusta.
"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
- Room. 8:37-39
Olette rakastettuja. Olkaa siunattuja ja onnellisia!
Olen epävarma, kun kirjoitan tätä tekstiä. Yleensä kirjoitan pitkän ajan saatossa muotoutuneista ajatuksista, tänään vain siitä, mitä mieleen nyt juuri tulee. Minusta tuntuu kuitenkin, että jotain tekstiä tänne on saatava, jottei bloggaukseni tyssää heti alkuunsa.
Elämässäni on jälleen tapahtunut huimasti muutoksia. Jos vertaan nykyistä elämääni muutaman kuukauden takaiseen, suunta on positiivinen. Jos kuitenkin vertaan nykyistä hengellistä aktiivisuuttani, suhdettani Jumalaan ja elämäntyyliäni vuoden takaiseen, huomaan yllättyväni negatiivisesti. Haluaisin takaisin sen varmuuden, helppouden ja ilon, joka leimasi hengellistä elämääni vuosi sitten.
Olen tietoisesti tehnyt joitain valintoja, jotka eivät ole omiaan edesauttamaan asioitani. Kun päivittäin läsnäolevassa, elävässä uskossa oleminen tuntui minusta vaikealta, etäännytin itseäni seurakunnasta ja hengellisestä työstä. Ratkaisu tuntui silloin oikealta ja helpottavalta, mutta nyt olen lähinnä epävarma. Olisiko elämäni nyt helpompaa, jos olisin hampaat irvessä suorittanut Jumalasuhdettani? Vai oliko pieni levähdystauko tarpeen, jotta löytäisin nyt uuden suunnan ja innon hengelliselle elämälleni? En tiedä. Uskostani en luovu, se on varmaa, enkä siihen edes pystyisi. Uskossakin on silti eri asteita: paljonko aikaa hengellisyys saa elämässä.
Epävarmuuteni kumpuaa monesta asiasta, myös maallisista. Yksi niistä on se, etten koe enää osaavani asioita, jotka joskus olivat minulle kuin toinen luonto. Kun on jokapäiväisissä opinnoissa nerojen ympäröimänä, alkaa vähitellen menettää itsevarmuuttaan osaamisensa suhteen. Muihin verrattuna en enää osaakaan matematiikkaa. Tai englantia. Tai mitään muutakaan, missä joskus olin verrattaen hyvä.
Kyllä, ajattelin käyttää hengellistä blogiani tämän kerran henkilökohtaiseen avautumiseen. Miksi? Koska luulen, etten ole yksin epävarmuuteni kanssa. Jokainen ihminen, myös kristitty, käy elämässään läpi vaiheita, jolloin mikään ei tunnu varmalta eikä mikään yritys tunnu onnistuvan. Minua lohduttaa tieto siitä, etten ole yksin.
Kaikista eniten minua kuitenkin lohduttaa tieto siitä, että olen Jumalan luomus. Hän on ennalta nähnyt kaikki päiväni ja tietää, minne olen menossa. Hän myös pitää minusta huolta ja rakastaa ehdoitta, vaikken tuntisikaan oloani kovin rakastettavaksi. Elämässäni on varmasti huolia ja vaikeita aikoja, mutta yhtä asiaa minun ei koskaan tarvitse pelätä. Jumala ei minua hylkää, ei oikeastaan hetkeksikään jätä oman onneni nojaan, vaikka joskus tyhmyyttäni niin yrittäisin järjestää.
Nyt takaisin asiaan, joka on kirkastunut minulle vasta kirjoittamisen myötä. Epävarmuus on kamala tunne, varsinkin jos siihen liittyy itsevarmuuden puutetta ja oman arvon epäilyä. Saamme kuitenkin aina olla varmoja kahdesta asiasta.
1. Meitä rakastetaan valtavasti.
2. Jeesus Kristus on turvannut meille tien pelastukseen ja iankaikkiseen elämään.
Nämä kaksi ovat paitsi varmoja, myös äärettömän tärkeitä asioita.
Kun epäilet itseäsi, muista, että arvosi on sidottu Kristukseen. Se on ainoa valuutta, jonka kurssi ei heittele markkinoilla. Se on ainoa valuutta, jonka arvo on aina korvaamaton.
Muistuttaakseni itseäni ja muita laitan tähän vielä lempikohtani Raamatusta.
"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
- Room. 8:37-39
Olette rakastettuja. Olkaa siunattuja ja onnellisia!
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Jumala haluaa sinut
Sinulle, jolle on sanottu, ettet ole minkään arvoinen. Sinulle, joka on hylätty. Sinulle, joka on rikki ja epätoivoinen. Sinulle, joka inhoat itseäsi. Jumalalla on asiaa. Jumala haluaa SINUT.
Tästä aiheesta on vaikea sanoa mitään uutta, koska tärkein on jo kerrottu Raamatussa: Jumala rakastaa juuri sinua, Jumala on juuri sinun puolestasi tehnyt uhrauksen. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, miten vaikeaa on uskoa Raamatun mielettömiin lupauksiin, ja siksi haluan yrittää takoa jokaisen teistä kalloon, miten paljon Jumala juuri sinua rakastaa.
Sinä olet mitä upein ihminen. Sinä et voi totuudenmukaisesti sanoa itseäsi rumaksi, koska sinut on varta vasten tehty ainutlaatuisen ja täydellisen kauniiksi. Ulkonainen kauneutesi ihastuttaa Jumalaa joka hetki. Hän on tehnyt sinusta tuollaisen, jotta voisi joka päivä nähdä sinut ja rakastaa sinua. Jos joku sanoo sinun olevan jotain muuta kuin täydellisen kaunis, hän on väärässä. Mitä järkeä siis kuunnella?
Ulkoinen kauneutesi kalpenee kuitenkin sen rinnalla, millaisen persoonan Jumala on sinusta luonut. Sinun jokainen ajatuksesi on Hänen tiedossaan, Hän tuntee sinut läpikotaisin - ja rakastaa sinua. Hän ei koskaan hylkäisi sinua, koska Hänen rakkautensa on niin mittaamattoman suurta. Jumala on tehnyt sinusta juuri tuollaisen ajatuksinesi ja tunteinesi - sinä et ole vahinko, vaan sinut on huolellisesti suunniteltu. On siis olemassa tarkoitus kaikelle sille, mitä tunnet ja ajattelet. Sinua varten on suunnitelma, ja Herran suunnitelmat ovat rauhan ja onnen suunnitelmia.
Jos en vieläkään saanut sinua näkemään Jumalan rakkautta, yritän toisella tavalla. Maallisessa elämässä ja kaupankäynnissä tavaran arvo määritellään usein rahassa. Lacosten kengät ovat arvokkaammat kuin vitosen crocs-kopiot, minkä vuoksi niiden hinta on suurempi. Mietitäänpä hetki sinua ja Jumalaa, jolla on hallussaan kaikki, mitä tästä maailmankaikkeudesta löytyy.
Hän olisi voinut antaa sinusta hinnaksi kaiken maailmankaikkeuden kullan.
Hän olisi voinut maksaa sinusta kaikki maailman timantit.
Hän olisi voinut antaa sinusta koko universumin, tai ainakin pari galaksia.
Mutta kun ne eivät riittäneet.
Hänen täytyi antaa se ainoa asia, joka riittäisi hinnaksi sinusta - itsensä.
Sinä et ole turha. Sinä et ole ruma. Sinä et ole typerä. Sinä et ole yksin. (Usko nyt!) Sinusta on maksettu kallis hinta, kallein mitä olemassa on. Kun jotain arvokasta on ostettu niin kalliilla hinnalla, tottakai Jumala jatkuvasti vahtii sinua, silmäteräänsä. Hän varjelee sinua pahalta ja huolehtii siitä, että sinulla on hyvä olla. Hän kääntää vaikeudet voitoksi ja hioo sinua rakkaudellaan. Sinusta tulee vahvempi ihminen kaiken sen takia, mitä olet kokenut ja nyt koet. Sinä olet Jumalan lapsi, ja sinä voit luottaa Hänen lupauksiinsa paremmasta. Jumala rakastaa sinua niin paljon, että varjelee sinut aivan kaikelta. Sinun ei siis tarvitse pelätä mitään - ei toisia ihmisiä, ei vainoa, ei sairautta, ei kuolemaa. Sinua rakastetaan niin paljon, että voit tulla täydellisen Jumalan kasvojen eteen ilman pelkoa Hänen vihastaan tai tuomiostaan.
Kaiken on Jumala tehnyt juuri sinun vuoksesi, jotta saisi sinut kanssaan paratiisiin. Hän kaipaa sinua luokseen jatkuvasti. Älä siis koskaan kuvittele, että olisit mitään muuta kuin säkenöivä ja uskomaton persoona - miksi muuten täydellinen Luoja haluaisi viettää sinun kanssasi ikuisuuden?
Unohda muut ihmiset. Unohda ulkonäköpaineet. Unohda kipeät muistot ja epäonnistumisen tunteet. Sinä olet ainutlaatuinen, mielettömän upea ja valtavasti rakastettu ihminen. Juuri nyt Jumala kutsuu sinua luokseen. Juuri nyt Hän suunnittelee, millaisia upeita kokemuksia voisi sinulle elämässäsi antaa. Juuri nyt Hän katselee sinua ja ihastelee kauneuttasi. Juuri nyt, juuri tällä hetkellä, Jumala katsoo sinuun ja riemuitsee siitä, mitä näkee.
Tästä aiheesta on vaikea sanoa mitään uutta, koska tärkein on jo kerrottu Raamatussa: Jumala rakastaa juuri sinua, Jumala on juuri sinun puolestasi tehnyt uhrauksen. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, miten vaikeaa on uskoa Raamatun mielettömiin lupauksiin, ja siksi haluan yrittää takoa jokaisen teistä kalloon, miten paljon Jumala juuri sinua rakastaa.
Sinä olet mitä upein ihminen. Sinä et voi totuudenmukaisesti sanoa itseäsi rumaksi, koska sinut on varta vasten tehty ainutlaatuisen ja täydellisen kauniiksi. Ulkonainen kauneutesi ihastuttaa Jumalaa joka hetki. Hän on tehnyt sinusta tuollaisen, jotta voisi joka päivä nähdä sinut ja rakastaa sinua. Jos joku sanoo sinun olevan jotain muuta kuin täydellisen kaunis, hän on väärässä. Mitä järkeä siis kuunnella?
Ulkoinen kauneutesi kalpenee kuitenkin sen rinnalla, millaisen persoonan Jumala on sinusta luonut. Sinun jokainen ajatuksesi on Hänen tiedossaan, Hän tuntee sinut läpikotaisin - ja rakastaa sinua. Hän ei koskaan hylkäisi sinua, koska Hänen rakkautensa on niin mittaamattoman suurta. Jumala on tehnyt sinusta juuri tuollaisen ajatuksinesi ja tunteinesi - sinä et ole vahinko, vaan sinut on huolellisesti suunniteltu. On siis olemassa tarkoitus kaikelle sille, mitä tunnet ja ajattelet. Sinua varten on suunnitelma, ja Herran suunnitelmat ovat rauhan ja onnen suunnitelmia.
Jos en vieläkään saanut sinua näkemään Jumalan rakkautta, yritän toisella tavalla. Maallisessa elämässä ja kaupankäynnissä tavaran arvo määritellään usein rahassa. Lacosten kengät ovat arvokkaammat kuin vitosen crocs-kopiot, minkä vuoksi niiden hinta on suurempi. Mietitäänpä hetki sinua ja Jumalaa, jolla on hallussaan kaikki, mitä tästä maailmankaikkeudesta löytyy.
Hän olisi voinut antaa sinusta hinnaksi kaiken maailmankaikkeuden kullan.
Hän olisi voinut maksaa sinusta kaikki maailman timantit.
Hän olisi voinut antaa sinusta koko universumin, tai ainakin pari galaksia.
Mutta kun ne eivät riittäneet.
Hänen täytyi antaa se ainoa asia, joka riittäisi hinnaksi sinusta - itsensä.
Sinä et ole turha. Sinä et ole ruma. Sinä et ole typerä. Sinä et ole yksin. (Usko nyt!) Sinusta on maksettu kallis hinta, kallein mitä olemassa on. Kun jotain arvokasta on ostettu niin kalliilla hinnalla, tottakai Jumala jatkuvasti vahtii sinua, silmäteräänsä. Hän varjelee sinua pahalta ja huolehtii siitä, että sinulla on hyvä olla. Hän kääntää vaikeudet voitoksi ja hioo sinua rakkaudellaan. Sinusta tulee vahvempi ihminen kaiken sen takia, mitä olet kokenut ja nyt koet. Sinä olet Jumalan lapsi, ja sinä voit luottaa Hänen lupauksiinsa paremmasta. Jumala rakastaa sinua niin paljon, että varjelee sinut aivan kaikelta. Sinun ei siis tarvitse pelätä mitään - ei toisia ihmisiä, ei vainoa, ei sairautta, ei kuolemaa. Sinua rakastetaan niin paljon, että voit tulla täydellisen Jumalan kasvojen eteen ilman pelkoa Hänen vihastaan tai tuomiostaan.
Kaiken on Jumala tehnyt juuri sinun vuoksesi, jotta saisi sinut kanssaan paratiisiin. Hän kaipaa sinua luokseen jatkuvasti. Älä siis koskaan kuvittele, että olisit mitään muuta kuin säkenöivä ja uskomaton persoona - miksi muuten täydellinen Luoja haluaisi viettää sinun kanssasi ikuisuuden?
Unohda muut ihmiset. Unohda ulkonäköpaineet. Unohda kipeät muistot ja epäonnistumisen tunteet. Sinä olet ainutlaatuinen, mielettömän upea ja valtavasti rakastettu ihminen. Juuri nyt Jumala kutsuu sinua luokseen. Juuri nyt Hän suunnittelee, millaisia upeita kokemuksia voisi sinulle elämässäsi antaa. Juuri nyt Hän katselee sinua ja ihastelee kauneuttasi. Juuri nyt, juuri tällä hetkellä, Jumala katsoo sinuun ja riemuitsee siitä, mitä näkee.
lauantai 3. elokuuta 2013
Sanan äärellä
Sana suusta Jumalan saa ihimeet suuret aikaan
Sanallansa Isä Jumala on luonut maan ja Taivaan
Näin minä uskon, totisesti uskon
Luonut on maan ja Taivaan.
Lasse Heikkilä - Pohjalainen uskontunnustus
Olen tyypillisesti hyvä jättämään projekteja kesken, mutta tänään sain loppuun erään suurimmista tavoitteistani: Raamatun läpi lukemisen. Matka Jumalan Sanan ytimeen on ollut elämysrikas, silmät avaava ja uskoa vahvistava. Sukuluetteloista Kristusprofetioihin ja evankeliumeihin jokainen Raamatun kirja on antanut minulle uutta ajattelemisen aihetta. Raamattu on upea kirja paitsi hengellisesti myös juoneltaan. Kirjan läpi punaisena lankana kulkee Jumalan johdatus ja rakkaus, joka toisinaan palkitsee ja toisinaan kurittaa Hänen kansaansa.
Kun aloitin Raamatun lukemisen, urakka tuntui uskomattomalta. Korvaamattomana apunani oli eräs lehtinen, jossa jokaiselle päivälle oli valittu uuden ja vanhan testamentin lukukappale. Lukukappaleet menivät melko pitkälti järjestyksessä, tosin uudessa testamentissa hieman hyppien. Luettuaan yhden kohdan sai laittaa rastin ruutuun. Pian havaitsin, että päivässä lehtiseen alkoi kertyä jopa toistakymmentä rastia. Raamatun jännittävät juonenkäänteet ja Jumalan täydellinen Sana pitivät minua otteessaan niin, etten aina malttanut laskea kirjaa käsistäni, vaikka oli jo aamuyö.
Sain kipinän projektin aloittamiseen, kun isovanhempani antoivat minulle 18-vuotislahjaksi nimikoidun, nahkakantisen Raamatun ja tuon mainitsemani lehtisen. Tänään tulee kuluneeksi tasan puoli vuotta syntymäpäivästäni, ja projektini on tältä erää saatettu loppuun. Ajattelinkin tässä kirjoitussa käydä läpi muutaman havainnon, jotka sain lukiessani Sanaa.
Loppukeväästä elämässäni tapahtui paljon, ja Raamatun lukeminen jäi vähemmälle. Olin pitkään alakuloinen ja väsynyt, eikä minulla ollut tarpeeksi tahdonvoimaa tarttua Sanaan. Samasta syystä blogissani ei ole merkintöjä tuolta ajalta. Pahan oloni keskellä tajusin kuitenkin, että Raamatun lukeminen ei ole suorittamista vaan itsensä lääkitsemistä. Kun pääsin takaisin Sanan ääreen, sain kokea jotain ihmeellistä. Yhtäkkiä minulla olikin uskomaton elämän veden jano, ja luin muutamassa päivässä monta kokonaista kirjaa. Samalla minua kutsuttiin takaisin seurakuntaan, jonka kaikissa viikkotapahtumissa olen siitä eteenpäin käynyt. Paha oloni helpotti pian, vaikka olin tätä ennen viikkokausia yrittänyt palauttaa iloani maallisin ja osin typerin keinoin.
Toinen huomio koskee Raamatun sisältöä. Lukiessani vanhan testamentin profeettakirjoja jouduin myöntämään, etten ymmärrä niistä mitään. En voi mitenkään tietää, mitkä profetiat koskevat maailmanloppua, mitkä Kristusta ja mitkä Israelin vaiheita ennen ja jälkeen Kristuksen. Olin ennen lukemista ajatellut, että lukemalla kerran profeettakirjat läpi pystyn aukottomasti todistamaan Jeesuksen Jumalan pojaksi myös juutalaisille ja kertomaan, minä vuonna tulee maailmanloppu. Toisin kävi, enkä ole siitä oikeastaan lainkaan pettynyt. Sen sijaan, että olisin oppinut ennustamaan tulevaisuutta, olen oppinut luottamaan Jumalaan.
Kuten alun laulussa sanotaan, Jumalan Sana on voimallinen ja voi saada aikaan ihmeitä. Minua se lääkitsi, opetti, viihdytti ja rohkaisi - aina sen mukaan, mitä kulloinkin tarvitsin. Raamatun läpi lukeminen ei tee minusta yhtään parempaa tai valmiimpaa uskovaa, mutta se antaa minulle itselleni hyvän pohjan vaeltaa kristittynä maailmassa. Tiedän, mihin uskon. Tiedän, mitä Kaikkivaltias Jumala on saanut aikaan monta tuhatta vuotta ennen minun syntymääni.
Parasta Raamatun lukemisessa on kuitenkin se, että joka ikisenä päivänä pääsee hetkeksi keskittymään Jumalaan. Kun tavaksi on muodostunut Raamatun avaaminen illalla, ei ole päivääkään, jolloin en ajattelisi uskonasioita. Raamattu on myös herättänyt minussa kysymyksiä, joihin vain Jumalalla on tarjolla vastaus. Vastausten etsiminen saa minut hakeutumaan Jumalan yhteyteen ja uskovaisten seuraan. Raamattu on yksi neljästä tavasta hoitaa uskoa (Raamattu, ehtoollinen, seurakunta, rukous), mutta siinä on jotain vielä upeampaa: se on ainakin minua ohjannut kaikkien kolmen muun peruspilarin luo.
Haluan rohkaista kaikkia lukemaan Raamattua. Lukemiseen on erilaisia tapoja, eikä minun systemaattinen rasti ruutuun -tapani välttämättä sovi kaikille. Joillekuille on helpompaa lukea tietty kirja kerrallaan ja hiljentyä aina rukouksessa pohtimaan asioita. Minulle tällainen pikakiito sopi hyvin ensimmäiseksi läpilukutavaksi - viimeiseksi se tuskin jää, nyt kun tiedän, mitä Sana voi saada aikaan.
Sanallansa Isä Jumala on luonut maan ja Taivaan
Näin minä uskon, totisesti uskon
Luonut on maan ja Taivaan.
Lasse Heikkilä - Pohjalainen uskontunnustus
Olen tyypillisesti hyvä jättämään projekteja kesken, mutta tänään sain loppuun erään suurimmista tavoitteistani: Raamatun läpi lukemisen. Matka Jumalan Sanan ytimeen on ollut elämysrikas, silmät avaava ja uskoa vahvistava. Sukuluetteloista Kristusprofetioihin ja evankeliumeihin jokainen Raamatun kirja on antanut minulle uutta ajattelemisen aihetta. Raamattu on upea kirja paitsi hengellisesti myös juoneltaan. Kirjan läpi punaisena lankana kulkee Jumalan johdatus ja rakkaus, joka toisinaan palkitsee ja toisinaan kurittaa Hänen kansaansa.
Kun aloitin Raamatun lukemisen, urakka tuntui uskomattomalta. Korvaamattomana apunani oli eräs lehtinen, jossa jokaiselle päivälle oli valittu uuden ja vanhan testamentin lukukappale. Lukukappaleet menivät melko pitkälti järjestyksessä, tosin uudessa testamentissa hieman hyppien. Luettuaan yhden kohdan sai laittaa rastin ruutuun. Pian havaitsin, että päivässä lehtiseen alkoi kertyä jopa toistakymmentä rastia. Raamatun jännittävät juonenkäänteet ja Jumalan täydellinen Sana pitivät minua otteessaan niin, etten aina malttanut laskea kirjaa käsistäni, vaikka oli jo aamuyö.
Sain kipinän projektin aloittamiseen, kun isovanhempani antoivat minulle 18-vuotislahjaksi nimikoidun, nahkakantisen Raamatun ja tuon mainitsemani lehtisen. Tänään tulee kuluneeksi tasan puoli vuotta syntymäpäivästäni, ja projektini on tältä erää saatettu loppuun. Ajattelinkin tässä kirjoitussa käydä läpi muutaman havainnon, jotka sain lukiessani Sanaa.
Loppukeväästä elämässäni tapahtui paljon, ja Raamatun lukeminen jäi vähemmälle. Olin pitkään alakuloinen ja väsynyt, eikä minulla ollut tarpeeksi tahdonvoimaa tarttua Sanaan. Samasta syystä blogissani ei ole merkintöjä tuolta ajalta. Pahan oloni keskellä tajusin kuitenkin, että Raamatun lukeminen ei ole suorittamista vaan itsensä lääkitsemistä. Kun pääsin takaisin Sanan ääreen, sain kokea jotain ihmeellistä. Yhtäkkiä minulla olikin uskomaton elämän veden jano, ja luin muutamassa päivässä monta kokonaista kirjaa. Samalla minua kutsuttiin takaisin seurakuntaan, jonka kaikissa viikkotapahtumissa olen siitä eteenpäin käynyt. Paha oloni helpotti pian, vaikka olin tätä ennen viikkokausia yrittänyt palauttaa iloani maallisin ja osin typerin keinoin.
Toinen huomio koskee Raamatun sisältöä. Lukiessani vanhan testamentin profeettakirjoja jouduin myöntämään, etten ymmärrä niistä mitään. En voi mitenkään tietää, mitkä profetiat koskevat maailmanloppua, mitkä Kristusta ja mitkä Israelin vaiheita ennen ja jälkeen Kristuksen. Olin ennen lukemista ajatellut, että lukemalla kerran profeettakirjat läpi pystyn aukottomasti todistamaan Jeesuksen Jumalan pojaksi myös juutalaisille ja kertomaan, minä vuonna tulee maailmanloppu. Toisin kävi, enkä ole siitä oikeastaan lainkaan pettynyt. Sen sijaan, että olisin oppinut ennustamaan tulevaisuutta, olen oppinut luottamaan Jumalaan.
Kuten alun laulussa sanotaan, Jumalan Sana on voimallinen ja voi saada aikaan ihmeitä. Minua se lääkitsi, opetti, viihdytti ja rohkaisi - aina sen mukaan, mitä kulloinkin tarvitsin. Raamatun läpi lukeminen ei tee minusta yhtään parempaa tai valmiimpaa uskovaa, mutta se antaa minulle itselleni hyvän pohjan vaeltaa kristittynä maailmassa. Tiedän, mihin uskon. Tiedän, mitä Kaikkivaltias Jumala on saanut aikaan monta tuhatta vuotta ennen minun syntymääni.
Parasta Raamatun lukemisessa on kuitenkin se, että joka ikisenä päivänä pääsee hetkeksi keskittymään Jumalaan. Kun tavaksi on muodostunut Raamatun avaaminen illalla, ei ole päivääkään, jolloin en ajattelisi uskonasioita. Raamattu on myös herättänyt minussa kysymyksiä, joihin vain Jumalalla on tarjolla vastaus. Vastausten etsiminen saa minut hakeutumaan Jumalan yhteyteen ja uskovaisten seuraan. Raamattu on yksi neljästä tavasta hoitaa uskoa (Raamattu, ehtoollinen, seurakunta, rukous), mutta siinä on jotain vielä upeampaa: se on ainakin minua ohjannut kaikkien kolmen muun peruspilarin luo.
Haluan rohkaista kaikkia lukemaan Raamattua. Lukemiseen on erilaisia tapoja, eikä minun systemaattinen rasti ruutuun -tapani välttämättä sovi kaikille. Joillekuille on helpompaa lukea tietty kirja kerrallaan ja hiljentyä aina rukouksessa pohtimaan asioita. Minulle tällainen pikakiito sopi hyvin ensimmäiseksi läpilukutavaksi - viimeiseksi se tuskin jää, nyt kun tiedän, mitä Sana voi saada aikaan.
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Tiede ja Jumala
Kuten profiilissani lukee, opiskelen biotekniikkaa Tampereella. Se ei ole mikään sattumalta valittu ala, vaan olen pienestä asti rakastanut biologiaa, matematiikkaa ja kemiaa - fysiikkaa en tosin niinkään. Kun kerron yhtä aikaa opiskelupaikkani ja maailmankatsomukseni, ihmiset joskus hämmentyvät. Riparilaisetkin olivat vakuuttuneita siitä, että oikeasti haluan tulevaisuudessa opiskella teologiaa ja tulla diakonissaksi. On hienoa, että kristityt haluavat käyttää koko elämänsä Jumalan palvelemiseen - mutta on muitakin keinoja palvella Jumalaa kuin toimia kirkollisessa ammatissa.
Minua jotenkin aina sattuu sydämeen, kun tieteestä ja uskosta puhutaan verivihollisina. Itselleni nuo kaksi luovat aukottoman kokonaisuuden, jonka avulla voin tarkastella maailmaa. Usko kertoo minulle, miten maailma on syntynyt, kuka sen on luonut ja miksi. Tiede kertoo, millaisen maailman Jumala onkaan luonut. Tiede antaa minulle ainutkertaisen mahdollisuuden tarkastella Jumalan luomistyötä lähempää ja yrittää pitää siitä huolta. Tiede voi myös vahvistaa uskoa: esimerkiksi solujen molekyylitason ominaisuudet ovat minulle yksi vahvimpia maallisia todisteita Jumalan olemassaolon puolesta.
Tottakai tieteessä toimii ihmisiä, jotka henkeen ja vereen asti vastustavat kristinuskoa. Ei heidän takiaan kannata kuitenkaan koko tieteenalaa haukkua. Heidänkin sitäpaitsi on jossain vaiheessa myönnettävä, että on täysin mahdotonta tieteen keinoin todistaa, ettei Jumalaa ole. Jotkut heistä pyrkivätkin sitten vain tekemään Jumalasta tarpeettoman eli selittämään maailmankaikkeuden siten, ettei sen syntymiseen tarvita Jumalaa. Ensinnäkin tämä on mahdotonta. Toisekseen heidän pyrkimyksillään ei ole merkitystä, sillä uskomme on puhtaasti uskon asia. Kuulostipa paradoksaaliselta. Selitän.
Yhtäkään ateistia ei saa kääntymään kristinuskoon tieteen perusteella. Samoin yhtäkään kristittyä ei saa kääntymään ateismiin tieteen perusteella. Vaikka kuinka yritettäisiin. Tieteessä puhutaan paljon pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta, jotka selittävät mm. maailman syntyteorioiden kiistattomia epäkohtia. Me kristityt tietysti näemme, että juuri niissä todistuu Jumalan olemassaolo. Toisaalta ihan yhtä hyvin muslimit, hindut ja juutalaiset ajattelevat niissä heijastuvan oman jumalansa. On siis turhaa toivoa, että tiede voisi joskus aukottomasti todistaa juuri kristinuskon Jumalan olemassaolon. Siksi meidän tuleekin vain uskoa. Uskoa ei voi perustella järjellä, eikä uskoon voi tulla opiskelemalla tiedettä. Silloinhan uskon lahjan saaminen perustuisi ihmisen omiin ansioihin, mikä on kristinuskon periaatteiden vastaista.
Tieteen opiskelu voi kuitenkin vahvistaa jo olemassaolevaa uskoa tai antaa ateistiselle ihmiselle kipinän lähteä etsimään Jumalaa - onhan elämän synty aivan käsittämätön ihme. Varsinainen usko on Jumalan lahja, eikä sitä saada omilla ansioilla. Uskolle löytyy kuitenkin paljon todisteita tieteen maailmasta, ja siksi kristityille voi olla hyödyllistä osata hieman tiedettä.
Ongelmia tulee vastaan oikeastaan vain silloin, kun tiedettä ja Raamattua pidetään samanarvoisina. Itse määrittelisin hyviksi lähtökohdiksi nämä: Jumala on luonut koko universumin. Raamatussa kerrotaan, miten Jumala on luonut universumin ja miksi. Tiede taas kertoo meille, millaisen universumin Jumala on luonut. Se muistuttaa meitä siitä, miten uskomattoman monimutkainen ja upea on tämä maailmankaikkeus, jonka Jumala on meille antanut. Se opettaa meitä ymmärtämään ja pitämään huolta Jumalan luomakunnasta.
Jos vastaan tulee ristiriita tieteen ja Raamatun välillä, uskon mieluummin Raamattua. Tiede on vain inhimillistä ja empiiristä tutkimusta, Raamattu taas muuttumattoman ja täydellisen Jumalamme sanaa.
Tieteen kentällä tarvitaan lisää kristittyjä. Tiede ei ole millään tavalla uskonnolle vaihtoehtoinen asia, vaan nämä kaksi sopivat täydellisesti yhteen, kun lähtee tarkastelemaan asioita kristinuskon pohjalta. Koen, että saan tieteestä enemmän irti kuin moni ateisti: minun ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä miettimään, millaisella "sattumalla" tämäkin eliö on syntynyt. Minun ei tarvitse tuskastella tuhansien erilaisten maailman syntyteorioiden parissa miettiessäni, missä niistä on vähiten aukkoja. Voin luottaa Jumalan sanaan ja siihen, että Hän on kaiken tämän takana. Sen jälkeen tieteenopiskelu muuttuukin vain upeiden rakenteiden tutkimiseksi, uusien lääketieteellisten menetelmien kehittämiseksi ja Jumalan luomistyön kunnioittamiseksi.
Minun tapani palvella Jumalaa on olla julistamassa Hänen upeita luomistekojaan siellä, missä Hänen upeat luomuksensa yksityiskohtaisimmin tunnetaan - biologian kentällä. Koen myös tärkeäksi sen, etteivät kristityt profiloidu tietyntyyppiseksi porukaksi (esim. vain pappeja ja diakoneja). Mitä useammalla alalla kristittyjä toimii, sitä oikeamman kuvan me ateisteille annamme: onhan totuus se, että jokainen meistä on Jumalan ainutlaatuinen luomus omine kykyineen ja kiinnostuksenkohteineen.
Minua jotenkin aina sattuu sydämeen, kun tieteestä ja uskosta puhutaan verivihollisina. Itselleni nuo kaksi luovat aukottoman kokonaisuuden, jonka avulla voin tarkastella maailmaa. Usko kertoo minulle, miten maailma on syntynyt, kuka sen on luonut ja miksi. Tiede kertoo, millaisen maailman Jumala onkaan luonut. Tiede antaa minulle ainutkertaisen mahdollisuuden tarkastella Jumalan luomistyötä lähempää ja yrittää pitää siitä huolta. Tiede voi myös vahvistaa uskoa: esimerkiksi solujen molekyylitason ominaisuudet ovat minulle yksi vahvimpia maallisia todisteita Jumalan olemassaolon puolesta.
Tottakai tieteessä toimii ihmisiä, jotka henkeen ja vereen asti vastustavat kristinuskoa. Ei heidän takiaan kannata kuitenkaan koko tieteenalaa haukkua. Heidänkin sitäpaitsi on jossain vaiheessa myönnettävä, että on täysin mahdotonta tieteen keinoin todistaa, ettei Jumalaa ole. Jotkut heistä pyrkivätkin sitten vain tekemään Jumalasta tarpeettoman eli selittämään maailmankaikkeuden siten, ettei sen syntymiseen tarvita Jumalaa. Ensinnäkin tämä on mahdotonta. Toisekseen heidän pyrkimyksillään ei ole merkitystä, sillä uskomme on puhtaasti uskon asia. Kuulostipa paradoksaaliselta. Selitän.
Yhtäkään ateistia ei saa kääntymään kristinuskoon tieteen perusteella. Samoin yhtäkään kristittyä ei saa kääntymään ateismiin tieteen perusteella. Vaikka kuinka yritettäisiin. Tieteessä puhutaan paljon pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta, jotka selittävät mm. maailman syntyteorioiden kiistattomia epäkohtia. Me kristityt tietysti näemme, että juuri niissä todistuu Jumalan olemassaolo. Toisaalta ihan yhtä hyvin muslimit, hindut ja juutalaiset ajattelevat niissä heijastuvan oman jumalansa. On siis turhaa toivoa, että tiede voisi joskus aukottomasti todistaa juuri kristinuskon Jumalan olemassaolon. Siksi meidän tuleekin vain uskoa. Uskoa ei voi perustella järjellä, eikä uskoon voi tulla opiskelemalla tiedettä. Silloinhan uskon lahjan saaminen perustuisi ihmisen omiin ansioihin, mikä on kristinuskon periaatteiden vastaista.
Tieteen opiskelu voi kuitenkin vahvistaa jo olemassaolevaa uskoa tai antaa ateistiselle ihmiselle kipinän lähteä etsimään Jumalaa - onhan elämän synty aivan käsittämätön ihme. Varsinainen usko on Jumalan lahja, eikä sitä saada omilla ansioilla. Uskolle löytyy kuitenkin paljon todisteita tieteen maailmasta, ja siksi kristityille voi olla hyödyllistä osata hieman tiedettä.
Ongelmia tulee vastaan oikeastaan vain silloin, kun tiedettä ja Raamattua pidetään samanarvoisina. Itse määrittelisin hyviksi lähtökohdiksi nämä: Jumala on luonut koko universumin. Raamatussa kerrotaan, miten Jumala on luonut universumin ja miksi. Tiede taas kertoo meille, millaisen universumin Jumala on luonut. Se muistuttaa meitä siitä, miten uskomattoman monimutkainen ja upea on tämä maailmankaikkeus, jonka Jumala on meille antanut. Se opettaa meitä ymmärtämään ja pitämään huolta Jumalan luomakunnasta.
Jos vastaan tulee ristiriita tieteen ja Raamatun välillä, uskon mieluummin Raamattua. Tiede on vain inhimillistä ja empiiristä tutkimusta, Raamattu taas muuttumattoman ja täydellisen Jumalamme sanaa.
Tieteen kentällä tarvitaan lisää kristittyjä. Tiede ei ole millään tavalla uskonnolle vaihtoehtoinen asia, vaan nämä kaksi sopivat täydellisesti yhteen, kun lähtee tarkastelemaan asioita kristinuskon pohjalta. Koen, että saan tieteestä enemmän irti kuin moni ateisti: minun ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä miettimään, millaisella "sattumalla" tämäkin eliö on syntynyt. Minun ei tarvitse tuskastella tuhansien erilaisten maailman syntyteorioiden parissa miettiessäni, missä niistä on vähiten aukkoja. Voin luottaa Jumalan sanaan ja siihen, että Hän on kaiken tämän takana. Sen jälkeen tieteenopiskelu muuttuukin vain upeiden rakenteiden tutkimiseksi, uusien lääketieteellisten menetelmien kehittämiseksi ja Jumalan luomistyön kunnioittamiseksi.
Minun tapani palvella Jumalaa on olla julistamassa Hänen upeita luomistekojaan siellä, missä Hänen upeat luomuksensa yksityiskohtaisimmin tunnetaan - biologian kentällä. Koen myös tärkeäksi sen, etteivät kristityt profiloidu tietyntyyppiseksi porukaksi (esim. vain pappeja ja diakoneja). Mitä useammalla alalla kristittyjä toimii, sitä oikeamman kuvan me ateisteille annamme: onhan totuus se, että jokainen meistä on Jumalan ainutlaatuinen luomus omine kykyineen ja kiinnostuksenkohteineen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)