Viime päivinä sosiaalinen media ja uutiset ovat olleet täynnä artikkeleita kehysriihen, sote-uudistuksen ja palkankorotusten käänteistä. Monet päätökset ovat herättäneet kuohuntaa, ja ymmärrän kyllä miksi. Ei minunkaan mielestäni ole reilua leikata lapsilisiä tai korottaa polttoaineveroa, mikä eriarvoistaa maalaisia ja kaupunkilaisia. Politiikka on tosin parhaimmillaankin vain niukkuuden jakamista, eikä varmasti ole olemassa yhtä ainoaa mallia, johon jokainen voisi olla tyytyväinen. Meillä kaikilla on kuitenkin jonkinlainen sisäänrakennettu tunne oikeudenmukaisuudesta ja reiluudesta, ja jotkut päätökset nyt vain ovat Raamatunkin nojalla parempia kuin toiset.
Erittäin yleinen kristittyjen sudenkuoppa on pitää päättäjiä paholaisina. Epäreilut päätökset on helpompi selittää sillä, että niitä tekemässä ovat "ne pahat ihmiset" - jotkut muut. Psykologiassa tunnetaan eräänlainen me-ne -defenssimekanismi, jossa kaikki maailman paha johtuu niistä toisista, ja me itse olemme viattomia.
Totta kai päättäjät ovat kaikki syntisiä (muunlaisia kun ei ole), mutta on väärin nostaa itsensä moraalisesti päättäjiemme yläpuolelle. Kuinka moni voi vilpittömästi vannoa ja vakuuttaa, että osaa ajatella päätöksensä aina kaikkien näkökulmasta, eikä varsinkaan itse kehtaisi ajaa omaa etuaan vallankahvassa?
Vain hyvin harva ihminen pystyy tarkastelemaan suuria muutoksia kaikkien osapuolten näkökulmasta. Toki olen samaa mieltä siitä, että juuri näiden ihmisten tulisi olla päättäjiä ja muiden tulisi vaihtaa uraa, mutta se ei ole realismia. Päättäjät ovat virheellisiä ja syntisiä niin kauan kun me kansalaisetkin olemme. Maan päältä on turha etsiä paratiisia, kun valtioita johtavat ihmiset eikä Jumala. Vaikka olemmekin puutteellisia, voimme silti onnistua luomaan hieman parempaa yhteiskuntaa. Erityisesti siksi meidän kristittyjen on käytettävä ääntämme ajaakseemme Jumalan tahdon mukaisia (eli oikeudenmukaisia) päätöksiä ja lakeja. Me saamme ja meidän kuuluukin pitää ääntä. Kysynkin vain, missä kohtaa Raamattua puhutaan päättäjille haistattelusta, väkivallalla uhkailusta tai pikkumaisesta pilkasta?
En yritä oikeuttaa vääriä päätöksiä enkä palkankorotuksia (jotka tosin eivät olleet mitenkään skandaalimaisen korkeita). Ystäväni tietävät kyllä, miten tuohtuneena valitan poliitikkojen idiotismista. Yritän korostaa sitä, että poliitikotkin ovat ihmisiä, eikä heidän demonisointinsa - tai tuomitsemisensa - ole kristillisestä näkökulmasta oikein. Me syntiset äänestäjät olemme valinneet joukon syntisiä päättäjiä hoitamaan asioitamme. Mitä muuta siitä voi seurata kuin ajoittaista kaaosta? Jos joku on ollut tarpeeksi naiivi ajatellakseen äänestäessään, että lempiehdokas on pyhimys (ja ne muut ovat pahoja), on sen mielikuvan aikakin karista. Mikään valitsemamme eduskunta ei ole täydellinen, emmekä voi aikaansaada ihannevaltiota koskaan.
Rehellisesti totean, että minun mielestäni eduskunnan päätökset ovat useimmiten typeriä, lyhytnäköisiä ja moraalin kannalta kyseenalaisia. Rehellisesti totean myös, että jos minut koskaan päästettäisiin tekemään päätöksiä, tekisin joskus virhearviointeja ja hätiköityjä ratkaisuja. Kukaan meistä ei voi väittää itsestään mitään muuta. Moni unohtaa, miten vaikeaa on olla päättäjä. Vastuu ja valta sopivat vain harvoille, ja ihan jokainen meistä tekee virheitä. Erityisen raskasta työtään on tehdä jatkuvan paineen alla tietäen, että melkein kaikki päätöksiin kohdistuva kritiikki tulee purkautumaan henkilövihana.
Anteeksianto, vilpitön rakkaus, esirukous ja toisaalta oikeiden asioiden järkähtämätön puolustaminen ovat ominaisuuksia, joita haluaisin nähdä kristittyjen facebook-postauksissa. Meidän ei kuulu tinkiä siitä, minkä näemme oikeaksi, mutta oikeuden puolustaminen on täysin eri asia kuin ihmisten halveksunta ja tuomitseminen. Suosittelen myös politiikkaan mukaan lähtemistä. Maamme tarvitsee lisää kristittyjä, joiden sydäntä lähellä on toisten ihmisten hyvinvointi. Lisäksi on tärkeää muistaa, että vaikka emme voi saada aikaan ihannevaltiota, Jumala voi suuressa voimassaan suoda maamme johdolle viisautta ja voimaa tehdä oikeudenmukaisia ja pitkällä aikavälillä kansalaisia edesauttavia päätöksiä. Rukoilkaamme siis ennen kaikkea Hänen läsnäoloaan.
Siunattua päivää!
Vinkki loppuun: jos politiikka ei kiinnosta, mutta haluat vaikuttaa, kannattaa esimerkiksi auttaa lähimmäisiään ja rukoilla Suomen puolesta. Näilläkin asioilla on erittäin suuri merkitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti