Viime päivinä sosiaalinen media ja uutiset ovat olleet täynnä artikkeleita kehysriihen, sote-uudistuksen ja palkankorotusten käänteistä. Monet päätökset ovat herättäneet kuohuntaa, ja ymmärrän kyllä miksi. Ei minunkaan mielestäni ole reilua leikata lapsilisiä tai korottaa polttoaineveroa, mikä eriarvoistaa maalaisia ja kaupunkilaisia. Politiikka on tosin parhaimmillaankin vain niukkuuden jakamista, eikä varmasti ole olemassa yhtä ainoaa mallia, johon jokainen voisi olla tyytyväinen. Meillä kaikilla on kuitenkin jonkinlainen sisäänrakennettu tunne oikeudenmukaisuudesta ja reiluudesta, ja jotkut päätökset nyt vain ovat Raamatunkin nojalla parempia kuin toiset.
Erittäin yleinen kristittyjen sudenkuoppa on pitää päättäjiä paholaisina. Epäreilut päätökset on helpompi selittää sillä, että niitä tekemässä ovat "ne pahat ihmiset" - jotkut muut. Psykologiassa tunnetaan eräänlainen me-ne -defenssimekanismi, jossa kaikki maailman paha johtuu niistä toisista, ja me itse olemme viattomia.
Totta kai päättäjät ovat kaikki syntisiä (muunlaisia kun ei ole), mutta on väärin nostaa itsensä moraalisesti päättäjiemme yläpuolelle. Kuinka moni voi vilpittömästi vannoa ja vakuuttaa, että osaa ajatella päätöksensä aina kaikkien näkökulmasta, eikä varsinkaan itse kehtaisi ajaa omaa etuaan vallankahvassa?
Vain hyvin harva ihminen pystyy tarkastelemaan suuria muutoksia kaikkien osapuolten näkökulmasta. Toki olen samaa mieltä siitä, että juuri näiden ihmisten tulisi olla päättäjiä ja muiden tulisi vaihtaa uraa, mutta se ei ole realismia. Päättäjät ovat virheellisiä ja syntisiä niin kauan kun me kansalaisetkin olemme. Maan päältä on turha etsiä paratiisia, kun valtioita johtavat ihmiset eikä Jumala. Vaikka olemmekin puutteellisia, voimme silti onnistua luomaan hieman parempaa yhteiskuntaa. Erityisesti siksi meidän kristittyjen on käytettävä ääntämme ajaakseemme Jumalan tahdon mukaisia (eli oikeudenmukaisia) päätöksiä ja lakeja. Me saamme ja meidän kuuluukin pitää ääntä. Kysynkin vain, missä kohtaa Raamattua puhutaan päättäjille haistattelusta, väkivallalla uhkailusta tai pikkumaisesta pilkasta?
En yritä oikeuttaa vääriä päätöksiä enkä palkankorotuksia (jotka tosin eivät olleet mitenkään skandaalimaisen korkeita). Ystäväni tietävät kyllä, miten tuohtuneena valitan poliitikkojen idiotismista. Yritän korostaa sitä, että poliitikotkin ovat ihmisiä, eikä heidän demonisointinsa - tai tuomitsemisensa - ole kristillisestä näkökulmasta oikein. Me syntiset äänestäjät olemme valinneet joukon syntisiä päättäjiä hoitamaan asioitamme. Mitä muuta siitä voi seurata kuin ajoittaista kaaosta? Jos joku on ollut tarpeeksi naiivi ajatellakseen äänestäessään, että lempiehdokas on pyhimys (ja ne muut ovat pahoja), on sen mielikuvan aikakin karista. Mikään valitsemamme eduskunta ei ole täydellinen, emmekä voi aikaansaada ihannevaltiota koskaan.
Rehellisesti totean, että minun mielestäni eduskunnan päätökset ovat useimmiten typeriä, lyhytnäköisiä ja moraalin kannalta kyseenalaisia. Rehellisesti totean myös, että jos minut koskaan päästettäisiin tekemään päätöksiä, tekisin joskus virhearviointeja ja hätiköityjä ratkaisuja. Kukaan meistä ei voi väittää itsestään mitään muuta. Moni unohtaa, miten vaikeaa on olla päättäjä. Vastuu ja valta sopivat vain harvoille, ja ihan jokainen meistä tekee virheitä. Erityisen raskasta työtään on tehdä jatkuvan paineen alla tietäen, että melkein kaikki päätöksiin kohdistuva kritiikki tulee purkautumaan henkilövihana.
Anteeksianto, vilpitön rakkaus, esirukous ja toisaalta oikeiden asioiden järkähtämätön puolustaminen ovat ominaisuuksia, joita haluaisin nähdä kristittyjen facebook-postauksissa. Meidän ei kuulu tinkiä siitä, minkä näemme oikeaksi, mutta oikeuden puolustaminen on täysin eri asia kuin ihmisten halveksunta ja tuomitseminen. Suosittelen myös politiikkaan mukaan lähtemistä. Maamme tarvitsee lisää kristittyjä, joiden sydäntä lähellä on toisten ihmisten hyvinvointi. Lisäksi on tärkeää muistaa, että vaikka emme voi saada aikaan ihannevaltiota, Jumala voi suuressa voimassaan suoda maamme johdolle viisautta ja voimaa tehdä oikeudenmukaisia ja pitkällä aikavälillä kansalaisia edesauttavia päätöksiä. Rukoilkaamme siis ennen kaikkea Hänen läsnäoloaan.
Siunattua päivää!
Vinkki loppuun: jos politiikka ei kiinnosta, mutta haluat vaikuttaa, kannattaa esimerkiksi auttaa lähimmäisiään ja rukoilla Suomen puolesta. Näilläkin asioilla on erittäin suuri merkitys.
torstai 27. maaliskuuta 2014
tiistai 4. maaliskuuta 2014
Se pieni hapate
"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että
pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?" (1. Kor. 5:6)
Pitkän kirjoitustauon jälkeen palaan sorvin ääreen kertomaan viime aikojen pohdintojani. Valitettavasti koulukiireet ja muut stressaavat seikat ovat estäneet bloggaamisen - toki mukana on ollut myös omaa laiskuutta. Olen kuitenkin pidempään pohtinut, tutkinut ja etsinyt vastauksia erääseen tiettyyn asiaan, ja haluaisin jakaa aivoituksiani täälläkin.
Olen aiemmin korostanut sitä, että uskon Raamatun totuudellisuuteen ja arvovaltaan kaikessa. Niin uskonkin, ja puhekielen määritelmän mukaan olen siksi konservatiivinen kristitty. Viime aikoina olen kuitenkin tutkinut sellaista kristillistä opetusta, joka usein lähtee konservatiivisuudesta, mutta päätyy jonnekin aivan muualle. Puhun kristillisestä opetuksesta, joka korostaa säännöksiä, "varmuuden vuoksi noudattamista" ja lain tärkeyttä armon yli.
Me ihmiset olemme puutteellisia, ja siksi tässäkin asiassa tuntuu valitettavasti käytännössä olevan vain kaksi ääripäätä. Joko vedotaan kulttuurikontekstiin ja kumotaan Raamatun olennaisia käskyjä tai pidetään Raamattua totuutena, mutta aletaan vähitellen lisätä omia mielivaltaisia käskyjä Raamatun Sanan rinnalle. Se, mitä Jeesus ja Raamattu opettavat, löytyy näiden kahden vaihtoehdon välistä. Miksi meidän on siis niin vaikeaa pysytellä erossa näistä vääristä ääripäistä?
Pikainen muistutus Raamatusta:
"'Kaikki on minulle luvallista' -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. 'Kaikki on minulle luvallista' -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni." (1. Kor. 6:12)
Paavalin muistutus sopii edelleen nykypäivän tilanteeseen muistuttamaan, että Sanan ohjeet ovat tarkoitettu kristittyjen omaksi parhaaksi - ei kuitenkaan suoritteeksi, jonka perusteella Taivaaseen pääseminen varmistuisi. Käskyjä on totta kai syytä noudattaa, enkä tule väittämään muuta. On kuitenkin eri asia noudattaa käskyjä pelastuakseen kuin noudattaa käskyjä Jeesuksen kirkastamiseksi. Pelastumme yksin Jumalan armosta, koska omat tekomme eivät voisi tehdä meistä taivaspaikan arvoisia.
Hälytyskellojen on syytä soida, jos opetetaan, että pelastusvarmuus riippuu suorittamisesta. Ainoa, josta kenenkään meidän pelastus riippuu, on Jeesus Kristus. Jos uskomme Häneen elävästi, haluamme myös noudattaa Raamatun käskyjä Hänen kirkastamisekseen. Silloin käskyjen noudattaminen on suoraa seurausta elävästä uskosta. Pelastava tekijä on kuitenkin tällöin elävä (teoissakin ilmenevä) usko, eivät varsinaiset teot. Mikäli seurakunnan paimen tai joku muu saarnaa tekokeskeistä pelastumista, kannattaa kysyä muutama avainkysymys:
1. Mikä määrä hyviä tekoja riittää?
2. Eikö Kristuksen kuolema ollutkaan riittävä uhri syntiemme sovittamiseksi?
3. Mihin kohtaa Raamattua tekokeskeinen näkemys perustuu?
Kenties tekokeskeisyyttäkin yleisempi ja hienovaraisemmin alaa valtaava ongelma on uusien käskyjen lisääminen Raamatun ohjeiden rinnalle.
Raamatun käskyt tulevat Jumalalta ja ovat siksi erityisasemassa kristityille. Ihmisten antamat ohjeet ja neuvot saattavat olla viisaita ja auttaa ihmisiä, mutta niitä ei voida nostaa Raamatun rinnalle.
Välihuomautus ja varoituksen sana: toivon todella, että kirjoitukseni vastaa Raamattua ja Jumalan tahtoa. Uskoni ja hajanaisen teologisen tietämykseni pohjalta en näe siinä ristiriitoja, mutta lukija käyttäköön harkintaansa ja koetelkoon kaiken Sanalla. Olen vain ihminen, ja voin olla väärässä. Jos joku kokee tämän tekstin Sanan vastaisena, pyydän ilmoittamaan minulle, jotta tiedän ajatella asiat uudelleen.
Otetaan kuitenkin nyt tunnettu ja mahdollisimman vähän provosoiva esimerkki siitä, miten Raamattuun lisätään vaatimuksia jälkikäteen:
Raamatussa: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?" (1. Kor. 6:19)
Yleinen keskusteluväite: "Koska ruumis on Pyhän Hengen temppeli, meidän on vältettävä kaikkea epäterveellistä ruokaa. Meidän on vältettävä meikkaamista, hiusten värjäämistä ja säärikarvojen ajelua. Meidän on pidettävä ruumiimme puhtaana ja hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa hygieenian ylläpitämistä, kuntoilua, terveellisiä elämäntapoja ja mahdollisimman luonnollisia elämäntapavalintoja. Tähän Jumalakin meitä käskee Raamatussa."
Mennäänpä takaisin Raamattuun. Tehdään jotain hyvin radikaalia ja selvitetään tekstin konteksti, eikä vain lueta tuota puolikasta 19. jaetta. Kun otetaan huomioon jae 18, havaitaan jotain mielenkiintoista:
"Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?" (1.Kor.6:18-19)
-- Siis kertauksena: Pyhän Hengen temppelin eli ruumiin voi saastuttaa ainoastaan siveettömyyteen liittyvä synti. Ei ruoka, ei kuntoilun puute, ei huono hygienia, eikä edes muihin elämänalueisiin kuin seksuaalisuuteen liittyvä synti.
Havaitaan siis, että kun oikeasti katsotaan Raamattua yksittäisten jakeiden sijaan esim. kahden jakeen avulla, koko edellinen argumentti Pyhän Hengen temppelin ylläpidosta kuntoilemalla vesittyy.
Ei, en kiistä, etteikö kuntoilu olisi terveellistä. Evankeliumiakin on varmaan helpompi levittää, jos keho toimii ja mieli on vireä. Minun ainoa vastalauseeni esimerkin kaltaisiin väitteisiin on se, että ne esitetään yhdenvertaisina Pyhän Sanan kanssa, vaikka niiden perusteet eivät kumpua suoraan Sanasta. Silloin ollaan aina vaarallisilla vesillä. Jos jokin yhteisö, henkilö tai seurakunta esittää omia näkemyksiään absoluuttisina totuuksina ilman, että voi perustella ne Raamatulla, on syytä koetella asiat Sanalla.
Ongelma ei aina ole edes väitteiden laadussa - ongelma on siinä, että henkilö, yhteisö tai ryhmä väittää absoluuttisesti tietävänsä Jumalan tahdon sellaisissakin asioissa, joista Raamattu ei suoraan sano mitään. Ongelma on se, että Jumalan käskyjen päälle lisätään "bonuksena" ja "varmuuden vuoksi" lisää käskyjä ja velvoitteita. Tämä ei ole missään määrin Raamatun mukaista:
"Tämä olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: 'Ei yli sen, mikä kirjoitettu on', ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan." (1.Kor. 4:6)
Katsoin todella järkyttävän ja toisaalta mielenkiintoisen dokumentin eräästä suomalaisesta kristillisestä lahkosta, joka perustettiin muutama kymmenen vuotta sitten. Kyseessä ei siis ole seurakunta, herätysliike tai muu yhteistyölle avoin paikka vaan aivan täydellinen lahko, jonka oppi on selvästi eriytynyt muusta kristinuskosta ja oikeastaan myös Raamatusta. Eräs tuntemani henkilö oli nuori kristitty, kun juuri tuo kyseinen lahko alkoi muodostua. Hän jopa seurasi hetken verran silloisen avoimen liikkeen (nykyisen lahkon) toimintaa, kunnes otti pesäeroa tajutessaan toiminnan laadun.
Tuttuni kertoi, että yhteisö vaikutti aluksi hyvältä, turvalliselta ja konservatiiviselta. Hän törmäsi yhteisöön vain ohimennen, mutta kertoi jo sinä aikana havainneensa yhteisön sisäisiä outoja painotuksia. Selittääkseni aiempaa elintapa-esimerkkiväitteen valintaani kerrottakoon, että tuon lahkon tunnetuin piirre nykyään on se, että lahko mittaa jäsentensä rasvaprosentteja ja pakottaa heitä laihduttamaan sairaisiin mittoihin.
Tämä lahko on hyvin ääripään esimerkki siitä, mitä vääristä painotuksista ja "pienistä extrasäännöistä" voi pahimmillaan seurata. Vihulainen keksii mitä ovelimpia keinoja kristittyjen harhaanjohtamiseksi, ja siksi on syytä pitäytyä siinä, minkä tiedämme todeksi - Raamatun sanassa.
Kaikkeen nykyaikaiseen Raamattu ei anna suoria ohjeita, mutta se antaa toimintaperiaatteet - toteuttamistapa jääköön kunkin yksilön omassatunnossaan ja rukouksessa päätettäväksi. En kannusta syntiin enkä ajattelutapaan "tätä ei erikseen kielletä Raamatussa, joten se on varmaan sallittua". Maalaisjärkeä käyttäen ja rehellisesti Sanaa tutkien itse kukin voi huomata, että asiaan kuin asiaan löytyy Raamatusta moraalin peruspalikat, jotka pätevät myös uudenlaisessa modernissa toiminnassa. Haluan koko tällä tekstillä vain muistuttaa, että kannattaa olla varovainen lisäkieltojen ja -sääntöjen kanssa - pahimmillaan ne vievät pohjaa pois armolta ja Jumalan Sanan arvovallalta.
Otetaan esimerkkitapaus nimeltä internet, jota varmasti ei oltu keksitty vuonna 100 jKr. Internetin pelisääntöjä löytyy silti myös Raamatusta: "rakastakaa toisianne ja toimikaa kaikessa toistenne parhaaksi, teidän suuhunne eivät sovi panettelut, rivot jutut tai kaksimielisyydet, älkää tulko mistään riippuvaisiksi... " Ei siis ole perusteltua väittää, etteikö internetillä voisi olla myös vääriä käyttötapoja, tai että siellä ei olisi raamatullisia sääntöjä. Ne voi jokainen itse lukea Raamatusta toimintaperiaatteina ja noudattaa niitä parhaansa mukaan. Toisaalta jos joku yhteisö yhtäkkiä täräyttäisi, että internetin kaikki käyttö on syntiä ja internet pitää Raamatun mukaan kieltää, ottaisin äkkiä pesäeroa. Tällöin yhteisö näet väittäisi tietävänsä Jumalan tahdon ilman kunnon raamatullisia perusteluja. (Toivottavasti tämä esimerkki konkretisoi huolenaiheeni.)
Kaikista tärkeintä on etsiä Jumalan tahtoa Raamatusta ja rukouksessa. Jokainen tutkikoon kaiken saamansa opin, myös ehdottomasti tämän tekstin, ja päätelköön Sanan avulla, mikä on oikein. Kehotan vain varovaisuuteen näiden kahden ääripään seuduilla - liberaaliteologiaa olen sivunnut jo aiemmin, ja nyt halusin eritellä konservatiivisen teologian yleisimpiä kompastuskiviä. Meidän ei kuulu hylätä Raamatun käskyjä, mutta ei myöskään sitoa itseämme ihmisten antamilla käskyillä, jos ne eivät suoraan ole Sanasta. Pidetään siis katse Kristuksessa ja kirkastetaan Häntä teoillamme, niin voimme toivottavasti välttää suurimmat sudenkuopat.
Suuresti siunausta!
Pitkän kirjoitustauon jälkeen palaan sorvin ääreen kertomaan viime aikojen pohdintojani. Valitettavasti koulukiireet ja muut stressaavat seikat ovat estäneet bloggaamisen - toki mukana on ollut myös omaa laiskuutta. Olen kuitenkin pidempään pohtinut, tutkinut ja etsinyt vastauksia erääseen tiettyyn asiaan, ja haluaisin jakaa aivoituksiani täälläkin.
Olen aiemmin korostanut sitä, että uskon Raamatun totuudellisuuteen ja arvovaltaan kaikessa. Niin uskonkin, ja puhekielen määritelmän mukaan olen siksi konservatiivinen kristitty. Viime aikoina olen kuitenkin tutkinut sellaista kristillistä opetusta, joka usein lähtee konservatiivisuudesta, mutta päätyy jonnekin aivan muualle. Puhun kristillisestä opetuksesta, joka korostaa säännöksiä, "varmuuden vuoksi noudattamista" ja lain tärkeyttä armon yli.
Me ihmiset olemme puutteellisia, ja siksi tässäkin asiassa tuntuu valitettavasti käytännössä olevan vain kaksi ääripäätä. Joko vedotaan kulttuurikontekstiin ja kumotaan Raamatun olennaisia käskyjä tai pidetään Raamattua totuutena, mutta aletaan vähitellen lisätä omia mielivaltaisia käskyjä Raamatun Sanan rinnalle. Se, mitä Jeesus ja Raamattu opettavat, löytyy näiden kahden vaihtoehdon välistä. Miksi meidän on siis niin vaikeaa pysytellä erossa näistä vääristä ääripäistä?
Pikainen muistutus Raamatusta:
"'Kaikki on minulle luvallista' -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. 'Kaikki on minulle luvallista' -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni." (1. Kor. 6:12)
Paavalin muistutus sopii edelleen nykypäivän tilanteeseen muistuttamaan, että Sanan ohjeet ovat tarkoitettu kristittyjen omaksi parhaaksi - ei kuitenkaan suoritteeksi, jonka perusteella Taivaaseen pääseminen varmistuisi. Käskyjä on totta kai syytä noudattaa, enkä tule väittämään muuta. On kuitenkin eri asia noudattaa käskyjä pelastuakseen kuin noudattaa käskyjä Jeesuksen kirkastamiseksi. Pelastumme yksin Jumalan armosta, koska omat tekomme eivät voisi tehdä meistä taivaspaikan arvoisia.
Hälytyskellojen on syytä soida, jos opetetaan, että pelastusvarmuus riippuu suorittamisesta. Ainoa, josta kenenkään meidän pelastus riippuu, on Jeesus Kristus. Jos uskomme Häneen elävästi, haluamme myös noudattaa Raamatun käskyjä Hänen kirkastamisekseen. Silloin käskyjen noudattaminen on suoraa seurausta elävästä uskosta. Pelastava tekijä on kuitenkin tällöin elävä (teoissakin ilmenevä) usko, eivät varsinaiset teot. Mikäli seurakunnan paimen tai joku muu saarnaa tekokeskeistä pelastumista, kannattaa kysyä muutama avainkysymys:
1. Mikä määrä hyviä tekoja riittää?
2. Eikö Kristuksen kuolema ollutkaan riittävä uhri syntiemme sovittamiseksi?
3. Mihin kohtaa Raamattua tekokeskeinen näkemys perustuu?
Kenties tekokeskeisyyttäkin yleisempi ja hienovaraisemmin alaa valtaava ongelma on uusien käskyjen lisääminen Raamatun ohjeiden rinnalle.
Raamatun käskyt tulevat Jumalalta ja ovat siksi erityisasemassa kristityille. Ihmisten antamat ohjeet ja neuvot saattavat olla viisaita ja auttaa ihmisiä, mutta niitä ei voida nostaa Raamatun rinnalle.
Välihuomautus ja varoituksen sana: toivon todella, että kirjoitukseni vastaa Raamattua ja Jumalan tahtoa. Uskoni ja hajanaisen teologisen tietämykseni pohjalta en näe siinä ristiriitoja, mutta lukija käyttäköön harkintaansa ja koetelkoon kaiken Sanalla. Olen vain ihminen, ja voin olla väärässä. Jos joku kokee tämän tekstin Sanan vastaisena, pyydän ilmoittamaan minulle, jotta tiedän ajatella asiat uudelleen.
Otetaan kuitenkin nyt tunnettu ja mahdollisimman vähän provosoiva esimerkki siitä, miten Raamattuun lisätään vaatimuksia jälkikäteen:
Raamatussa: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?" (1. Kor. 6:19)
Yleinen keskusteluväite: "Koska ruumis on Pyhän Hengen temppeli, meidän on vältettävä kaikkea epäterveellistä ruokaa. Meidän on vältettävä meikkaamista, hiusten värjäämistä ja säärikarvojen ajelua. Meidän on pidettävä ruumiimme puhtaana ja hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa hygieenian ylläpitämistä, kuntoilua, terveellisiä elämäntapoja ja mahdollisimman luonnollisia elämäntapavalintoja. Tähän Jumalakin meitä käskee Raamatussa."
Mennäänpä takaisin Raamattuun. Tehdään jotain hyvin radikaalia ja selvitetään tekstin konteksti, eikä vain lueta tuota puolikasta 19. jaetta. Kun otetaan huomioon jae 18, havaitaan jotain mielenkiintoista:
"Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?" (1.Kor.6:18-19)
-- Siis kertauksena: Pyhän Hengen temppelin eli ruumiin voi saastuttaa ainoastaan siveettömyyteen liittyvä synti. Ei ruoka, ei kuntoilun puute, ei huono hygienia, eikä edes muihin elämänalueisiin kuin seksuaalisuuteen liittyvä synti.
Havaitaan siis, että kun oikeasti katsotaan Raamattua yksittäisten jakeiden sijaan esim. kahden jakeen avulla, koko edellinen argumentti Pyhän Hengen temppelin ylläpidosta kuntoilemalla vesittyy.
Ei, en kiistä, etteikö kuntoilu olisi terveellistä. Evankeliumiakin on varmaan helpompi levittää, jos keho toimii ja mieli on vireä. Minun ainoa vastalauseeni esimerkin kaltaisiin väitteisiin on se, että ne esitetään yhdenvertaisina Pyhän Sanan kanssa, vaikka niiden perusteet eivät kumpua suoraan Sanasta. Silloin ollaan aina vaarallisilla vesillä. Jos jokin yhteisö, henkilö tai seurakunta esittää omia näkemyksiään absoluuttisina totuuksina ilman, että voi perustella ne Raamatulla, on syytä koetella asiat Sanalla.
Ongelma ei aina ole edes väitteiden laadussa - ongelma on siinä, että henkilö, yhteisö tai ryhmä väittää absoluuttisesti tietävänsä Jumalan tahdon sellaisissakin asioissa, joista Raamattu ei suoraan sano mitään. Ongelma on se, että Jumalan käskyjen päälle lisätään "bonuksena" ja "varmuuden vuoksi" lisää käskyjä ja velvoitteita. Tämä ei ole missään määrin Raamatun mukaista:
"Tämä olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: 'Ei yli sen, mikä kirjoitettu on', ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan." (1.Kor. 4:6)
"Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika." (2. Joh. 1:9)
Katsoin todella järkyttävän ja toisaalta mielenkiintoisen dokumentin eräästä suomalaisesta kristillisestä lahkosta, joka perustettiin muutama kymmenen vuotta sitten. Kyseessä ei siis ole seurakunta, herätysliike tai muu yhteistyölle avoin paikka vaan aivan täydellinen lahko, jonka oppi on selvästi eriytynyt muusta kristinuskosta ja oikeastaan myös Raamatusta. Eräs tuntemani henkilö oli nuori kristitty, kun juuri tuo kyseinen lahko alkoi muodostua. Hän jopa seurasi hetken verran silloisen avoimen liikkeen (nykyisen lahkon) toimintaa, kunnes otti pesäeroa tajutessaan toiminnan laadun.
Tuttuni kertoi, että yhteisö vaikutti aluksi hyvältä, turvalliselta ja konservatiiviselta. Hän törmäsi yhteisöön vain ohimennen, mutta kertoi jo sinä aikana havainneensa yhteisön sisäisiä outoja painotuksia. Selittääkseni aiempaa elintapa-esimerkkiväitteen valintaani kerrottakoon, että tuon lahkon tunnetuin piirre nykyään on se, että lahko mittaa jäsentensä rasvaprosentteja ja pakottaa heitä laihduttamaan sairaisiin mittoihin.
Tämä lahko on hyvin ääripään esimerkki siitä, mitä vääristä painotuksista ja "pienistä extrasäännöistä" voi pahimmillaan seurata. Vihulainen keksii mitä ovelimpia keinoja kristittyjen harhaanjohtamiseksi, ja siksi on syytä pitäytyä siinä, minkä tiedämme todeksi - Raamatun sanassa.
Kaikkeen nykyaikaiseen Raamattu ei anna suoria ohjeita, mutta se antaa toimintaperiaatteet - toteuttamistapa jääköön kunkin yksilön omassatunnossaan ja rukouksessa päätettäväksi. En kannusta syntiin enkä ajattelutapaan "tätä ei erikseen kielletä Raamatussa, joten se on varmaan sallittua". Maalaisjärkeä käyttäen ja rehellisesti Sanaa tutkien itse kukin voi huomata, että asiaan kuin asiaan löytyy Raamatusta moraalin peruspalikat, jotka pätevät myös uudenlaisessa modernissa toiminnassa. Haluan koko tällä tekstillä vain muistuttaa, että kannattaa olla varovainen lisäkieltojen ja -sääntöjen kanssa - pahimmillaan ne vievät pohjaa pois armolta ja Jumalan Sanan arvovallalta.
Otetaan esimerkkitapaus nimeltä internet, jota varmasti ei oltu keksitty vuonna 100 jKr. Internetin pelisääntöjä löytyy silti myös Raamatusta: "rakastakaa toisianne ja toimikaa kaikessa toistenne parhaaksi, teidän suuhunne eivät sovi panettelut, rivot jutut tai kaksimielisyydet, älkää tulko mistään riippuvaisiksi... " Ei siis ole perusteltua väittää, etteikö internetillä voisi olla myös vääriä käyttötapoja, tai että siellä ei olisi raamatullisia sääntöjä. Ne voi jokainen itse lukea Raamatusta toimintaperiaatteina ja noudattaa niitä parhaansa mukaan. Toisaalta jos joku yhteisö yhtäkkiä täräyttäisi, että internetin kaikki käyttö on syntiä ja internet pitää Raamatun mukaan kieltää, ottaisin äkkiä pesäeroa. Tällöin yhteisö näet väittäisi tietävänsä Jumalan tahdon ilman kunnon raamatullisia perusteluja. (Toivottavasti tämä esimerkki konkretisoi huolenaiheeni.)
Kaikista tärkeintä on etsiä Jumalan tahtoa Raamatusta ja rukouksessa. Jokainen tutkikoon kaiken saamansa opin, myös ehdottomasti tämän tekstin, ja päätelköön Sanan avulla, mikä on oikein. Kehotan vain varovaisuuteen näiden kahden ääripään seuduilla - liberaaliteologiaa olen sivunnut jo aiemmin, ja nyt halusin eritellä konservatiivisen teologian yleisimpiä kompastuskiviä. Meidän ei kuulu hylätä Raamatun käskyjä, mutta ei myöskään sitoa itseämme ihmisten antamilla käskyillä, jos ne eivät suoraan ole Sanasta. Pidetään siis katse Kristuksessa ja kirkastetaan Häntä teoillamme, niin voimme toivottavasti välttää suurimmat sudenkuopat.
Suuresti siunausta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)