Sanan äärellä

Sana suusta Jumalan saa ihimeet suuret aikaan
Sanallansa Isä Jumala on luonut maan ja Taivaan
Näin minä uskon, totisesti uskon
Luonut on maan ja Taivaan.
Lasse Heikkilä - Pohjalainen uskontunnustus

Olen tyypillisesti hyvä jättämään projekteja kesken, mutta tänään sain loppuun erään suurimmista tavoitteistani: Raamatun läpi lukemisen. Matka Jumalan Sanan ytimeen on ollut elämysrikas, silmät avaava ja uskoa vahvistava. Sukuluetteloista Kristusprofetioihin ja evankeliumeihin jokainen Raamatun kirja on antanut minulle uutta ajattelemisen aihetta. Raamattu on upea kirja paitsi hengellisesti myös juoneltaan. Kirjan läpi punaisena lankana kulkee Jumalan johdatus ja rakkaus, joka toisinaan palkitsee ja toisinaan kurittaa Hänen kansaansa.

Kun aloitin Raamatun lukemisen, urakka tuntui uskomattomalta. Korvaamattomana apunani oli eräs lehtinen, jossa jokaiselle päivälle oli valittu uuden ja vanhan testamentin lukukappale. Lukukappaleet menivät melko pitkälti järjestyksessä, tosin uudessa testamentissa hieman hyppien. Luettuaan yhden kohdan sai laittaa rastin ruutuun. Pian havaitsin, että päivässä lehtiseen alkoi kertyä jopa toistakymmentä rastia. Raamatun jännittävät juonenkäänteet ja Jumalan täydellinen Sana pitivät minua otteessaan niin, etten aina malttanut laskea kirjaa käsistäni, vaikka oli jo aamuyö.

Sain kipinän projektin aloittamiseen, kun isovanhempani antoivat minulle 18-vuotislahjaksi nimikoidun, nahkakantisen Raamatun ja tuon mainitsemani lehtisen. Tänään tulee kuluneeksi tasan puoli vuotta syntymäpäivästäni, ja projektini on tältä erää saatettu loppuun. Ajattelinkin tässä kirjoitussa käydä läpi muutaman havainnon, jotka sain lukiessani Sanaa.

Loppukeväästä elämässäni tapahtui paljon, ja Raamatun lukeminen jäi vähemmälle. Olin pitkään alakuloinen ja väsynyt, eikä minulla ollut tarpeeksi tahdonvoimaa tarttua Sanaan. Samasta syystä blogissani ei ole merkintöjä tuolta ajalta. Pahan oloni keskellä tajusin kuitenkin, että Raamatun lukeminen ei ole suorittamista vaan itsensä lääkitsemistä. Kun pääsin takaisin Sanan ääreen, sain kokea jotain ihmeellistä. Yhtäkkiä minulla olikin uskomaton elämän veden jano, ja luin muutamassa päivässä monta kokonaista kirjaa. Samalla minua kutsuttiin takaisin seurakuntaan, jonka kaikissa viikkotapahtumissa olen siitä eteenpäin käynyt. Paha oloni helpotti pian, vaikka olin tätä ennen viikkokausia yrittänyt palauttaa iloani maallisin ja osin typerin keinoin.

Toinen huomio koskee Raamatun sisältöä. Lukiessani vanhan testamentin profeettakirjoja jouduin myöntämään, etten ymmärrä niistä mitään. En voi mitenkään tietää, mitkä profetiat koskevat maailmanloppua, mitkä Kristusta ja mitkä Israelin vaiheita ennen ja jälkeen Kristuksen. Olin ennen lukemista ajatellut, että lukemalla kerran profeettakirjat läpi pystyn aukottomasti todistamaan Jeesuksen Jumalan pojaksi myös juutalaisille ja kertomaan, minä vuonna tulee maailmanloppu. Toisin kävi, enkä ole siitä oikeastaan lainkaan pettynyt. Sen sijaan, että olisin oppinut ennustamaan tulevaisuutta, olen oppinut luottamaan Jumalaan.

Kuten alun laulussa sanotaan, Jumalan Sana on voimallinen ja voi saada aikaan ihmeitä. Minua se lääkitsi, opetti, viihdytti ja rohkaisi - aina sen mukaan, mitä kulloinkin tarvitsin. Raamatun läpi lukeminen ei tee minusta yhtään parempaa tai valmiimpaa uskovaa, mutta se antaa minulle itselleni hyvän pohjan vaeltaa kristittynä maailmassa. Tiedän, mihin uskon. Tiedän, mitä Kaikkivaltias Jumala on saanut aikaan monta tuhatta vuotta ennen minun syntymääni.

Parasta Raamatun lukemisessa on kuitenkin se, että joka ikisenä päivänä pääsee hetkeksi keskittymään Jumalaan. Kun tavaksi on muodostunut Raamatun avaaminen illalla, ei ole päivääkään, jolloin en ajattelisi uskonasioita. Raamattu on myös herättänyt minussa kysymyksiä, joihin vain Jumalalla on tarjolla vastaus. Vastausten etsiminen saa minut hakeutumaan Jumalan yhteyteen ja uskovaisten seuraan. Raamattu on yksi neljästä tavasta hoitaa uskoa (Raamattu, ehtoollinen, seurakunta, rukous), mutta siinä on jotain vielä upeampaa: se on ainakin minua ohjannut kaikkien kolmen muun peruspilarin luo.

Haluan rohkaista kaikkia lukemaan Raamattua. Lukemiseen on erilaisia tapoja, eikä minun systemaattinen rasti ruutuun -tapani välttämättä sovi kaikille. Joillekuille on helpompaa lukea tietty kirja kerrallaan ja hiljentyä aina rukouksessa pohtimaan asioita. Minulle tällainen pikakiito sopi hyvin ensimmäiseksi läpilukutavaksi - viimeiseksi se tuskin jää, nyt kun tiedän, mitä Sana voi saada aikaan.