Kuten profiilissani lukee, opiskelen biotekniikkaa Tampereella. Se ei ole mikään sattumalta valittu ala, vaan olen pienestä asti rakastanut biologiaa, matematiikkaa ja kemiaa - fysiikkaa en tosin niinkään. Kun kerron yhtä aikaa opiskelupaikkani ja maailmankatsomukseni, ihmiset joskus hämmentyvät. Riparilaisetkin olivat vakuuttuneita siitä, että oikeasti haluan tulevaisuudessa opiskella teologiaa ja tulla diakonissaksi. On hienoa, että kristityt haluavat käyttää koko elämänsä Jumalan palvelemiseen - mutta on muitakin keinoja palvella Jumalaa kuin toimia kirkollisessa ammatissa.
Minua jotenkin aina sattuu sydämeen, kun tieteestä ja uskosta puhutaan verivihollisina. Itselleni nuo kaksi luovat aukottoman kokonaisuuden, jonka avulla voin tarkastella maailmaa. Usko kertoo minulle, miten maailma on syntynyt, kuka sen on luonut ja miksi. Tiede kertoo, millaisen maailman Jumala onkaan luonut. Tiede antaa minulle ainutkertaisen mahdollisuuden tarkastella Jumalan luomistyötä lähempää ja yrittää pitää siitä huolta. Tiede voi myös vahvistaa uskoa: esimerkiksi solujen molekyylitason ominaisuudet ovat minulle yksi vahvimpia maallisia todisteita Jumalan olemassaolon puolesta.
Tottakai tieteessä toimii ihmisiä, jotka henkeen ja vereen asti vastustavat kristinuskoa. Ei heidän takiaan kannata kuitenkaan koko tieteenalaa haukkua. Heidänkin sitäpaitsi on jossain vaiheessa myönnettävä, että on täysin mahdotonta tieteen keinoin todistaa, ettei Jumalaa ole. Jotkut heistä pyrkivätkin sitten vain tekemään Jumalasta tarpeettoman eli selittämään maailmankaikkeuden siten, ettei sen syntymiseen tarvita Jumalaa. Ensinnäkin tämä on mahdotonta. Toisekseen heidän pyrkimyksillään ei ole merkitystä, sillä uskomme on puhtaasti uskon asia. Kuulostipa paradoksaaliselta. Selitän.
Yhtäkään ateistia ei saa kääntymään kristinuskoon tieteen perusteella. Samoin yhtäkään kristittyä ei saa kääntymään ateismiin tieteen perusteella. Vaikka kuinka yritettäisiin. Tieteessä puhutaan paljon pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta, jotka selittävät mm. maailman syntyteorioiden kiistattomia epäkohtia. Me kristityt tietysti näemme, että juuri niissä todistuu Jumalan olemassaolo. Toisaalta ihan yhtä hyvin muslimit, hindut ja juutalaiset ajattelevat niissä heijastuvan oman jumalansa. On siis turhaa toivoa, että tiede voisi joskus aukottomasti todistaa juuri kristinuskon Jumalan olemassaolon. Siksi meidän tuleekin vain uskoa. Uskoa ei voi perustella järjellä, eikä uskoon voi tulla opiskelemalla tiedettä. Silloinhan uskon lahjan saaminen perustuisi ihmisen omiin ansioihin, mikä on kristinuskon periaatteiden vastaista.
Tieteen opiskelu voi kuitenkin vahvistaa jo olemassaolevaa uskoa tai antaa ateistiselle ihmiselle kipinän lähteä etsimään Jumalaa - onhan elämän synty aivan käsittämätön ihme. Varsinainen usko on Jumalan lahja, eikä sitä saada omilla ansioilla. Uskolle löytyy kuitenkin paljon todisteita tieteen maailmasta, ja siksi kristityille voi olla hyödyllistä osata hieman tiedettä.
Ongelmia tulee vastaan oikeastaan vain silloin, kun tiedettä ja Raamattua pidetään samanarvoisina. Itse määrittelisin hyviksi lähtökohdiksi nämä: Jumala on luonut koko universumin. Raamatussa kerrotaan, miten Jumala on luonut universumin ja miksi. Tiede taas kertoo meille, millaisen universumin Jumala on luonut. Se muistuttaa meitä siitä, miten uskomattoman monimutkainen ja upea on tämä maailmankaikkeus, jonka Jumala on meille antanut. Se opettaa meitä ymmärtämään ja pitämään huolta Jumalan luomakunnasta.
Jos vastaan tulee ristiriita tieteen ja Raamatun välillä, uskon mieluummin Raamattua. Tiede on vain inhimillistä ja empiiristä tutkimusta, Raamattu taas muuttumattoman ja täydellisen Jumalamme sanaa.
Tieteen kentällä tarvitaan lisää kristittyjä. Tiede ei ole millään tavalla uskonnolle vaihtoehtoinen asia, vaan nämä kaksi sopivat täydellisesti yhteen, kun lähtee tarkastelemaan asioita kristinuskon pohjalta. Koen, että saan tieteestä enemmän irti kuin moni ateisti: minun ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä miettimään, millaisella "sattumalla" tämäkin eliö on syntynyt. Minun ei tarvitse tuskastella tuhansien erilaisten maailman syntyteorioiden parissa miettiessäni, missä niistä on vähiten aukkoja. Voin luottaa Jumalan sanaan ja siihen, että Hän on kaiken tämän takana. Sen jälkeen tieteenopiskelu muuttuukin vain upeiden rakenteiden tutkimiseksi, uusien lääketieteellisten menetelmien kehittämiseksi ja Jumalan luomistyön kunnioittamiseksi.
Minun tapani palvella Jumalaa on olla julistamassa Hänen upeita luomistekojaan siellä, missä Hänen upeat luomuksensa yksityiskohtaisimmin tunnetaan - biologian kentällä. Koen myös tärkeäksi sen, etteivät kristityt profiloidu tietyntyyppiseksi porukaksi (esim. vain pappeja ja diakoneja). Mitä useammalla alalla kristittyjä toimii, sitä oikeamman kuvan me ateisteille annamme: onhan totuus se, että jokainen meistä on Jumalan ainutlaatuinen luomus omine kykyineen ja kiinnostuksenkohteineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti