Tänään on kyllä ollut niin uskomaton päivä ettei mitään rajaa. Herran hyvyys ja armo näyttäytyy joskus vaan niin kirkkaasti, ettei voi kuin hullun hihhulin lailla hoilata hallelujaa (sanopa muuten tuo 5 kertaa nopeasti) ja tanssia ympäri huonetta.
Kirjoitin päivällä pitkän matematiikan, ja stressin määrä oli esimerkiksi eilen illalla aika jäätävä. Heti kokeen alkaessa kuitenkin tajusin, että hei, mähän osaan nämä. Monet ovat puhuneet, että koe oli helppo, mutta oikeastaan koen, että kyse oli muustakin. Tuli sellainen hyvä ja itsevarma olo heti koepaperin saatuani, ja kaikki meni alusta loppuun hyvin. Ei kylläkään ihan kommelluksitta.
Sain tehtävät valmiiksi jo yhden aikaan, mutta päätin pitää periaatteestani kiinni: salista ei lähdetä ennen kolmea, jotta kaikki huolimattomuusvirheet ehtisi varmasti huomata ja korjata. Kello 14.45 olin jo aika turhautunut, ja harkitsin paperin palauttamista. Olin rukoillut Jumalalta, että hei, anna mun huomata kaikki virheet täältä, että voisin sen haaveilemani ällän saada. Sitten salamana kirkkaalta taivaalta mieleeni tuli 12. tehtävän b-kohta. Aloin kiivaasti tarkistamaan - ja tehtävässä oli virhe. Eikä mikään ihan pieni virhe, vaan sellainen kolmen pisteen arvoinen.
Aikamoisessa paniikissa aloin kumittamaan ja näpyttelemään laskimeen uusia arvoja - ja ehdin juuri ja juuri saada tehtävän loppuun, kun kello löi kolme. Sain virheen korjattua, keräsin kolme pistettä itselleni ja mahdollisuuteni ällään eivät kaikonneet täysin. Eihän siinä kohtaa voinut muuta kuin nauraa ja ylistää. Miten ihmeellistä, että itse Vapahtaja jaksaa tulla mun vierelleni YO-saliin.
Illalla juttelin erään uskonsisaren kanssa pitkästä aikaa, ja tajusin sen keskustelun yhteydessä, miten paljon elämässäni on muuttunut parempaan suuntaan. Sisar vielä laittoi minulle Iskältä henkilökohtaisen viestin, jonka sisältö mykisti valtavalla rakkaudellaan. Wow. Se oli mieletöntä, rohkaisevaa ja uskomattoman säteilevää tekstiä täynnä Jumalan rakkautta ja hyvyyttä. Jumala todella haluaa meille vain hyvää, sellaisissakin pienissä maallisissa asioissa kuin ylioppilaskirjoitukset ja itsetunnon kohottaminen. Miten sellaisesta voi koskaan tarpeeksi kiittää?
Joskus on vaikeaa nähdä, mitä kaikkea Jumala meille antaa. Itse näen sen ihan liian harvoin. Mutta juuri tänään minua on siunattu sellaisella onnella, että näen Jumalan kädenjäljen elämässäni ja kaiken Hänen antamansa hyvän. Rukoilen jokaiselle kristitylle samanlaisia päiviä, sillä Herran rakkauden näkeminen piristää ihan mielettömästi kaiken stressin ja ongelmien keskellä. Oikeasti tekee mieli ponkaista ylös tuolista ja tanssien ja riehuen kiittää - mistä voisi tulla aika koomista, koska tanssin lahjoja ei ole Herra minulle suonut.
Meidän Jumalamme on aivan uskomattoman upea ja mieletön. Toivottavasti saan ja sinäkin saat sellaisia päiviä, joina voit ihan uudella tavalla nähdä Jumalan hyvyyden ja suuruuden. Hänellä on valta, voima ja kunnia, iankaikkisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti