Pitkän kirjoitustauon jälkeen yhtäkkiä niitä aiheita sitten vaan tulviikin päähän. Eilen illalla ajattelin tulevaisuuttani, kuten ehkä edellisestä blogipostauksesta käy ilmi, ja sain taas yhden ajatuksen, jonka haluaisin jakaa.
Meidän kristittyjen toiminta täällä maan päällä ei ole yhdentekevää. Itseäni joskus harmittaa, kun tiedän varsin hyvin, mihin maallisiin rientoihin en uskoni puolesta voi puhtaalla omallatunnolla osallistua. Joskus - myönnän tämän avoimesti - tuntuu jopa siltä, ettei kieltäytymisestäni ole mitään muuta kuin haittaa itselleni. On siis aivan turhaa yrittää välttää joitain houkutuksia, koska eihän sillä kenellekään ole mitään väliä. Eikö niin?
Syvällä sisimmässä tiedän kuitenkin, ettei asia ole niin. Minä asetan esimerkin muille. Minun vaellukseni on tässä maailmassa suurennuslasin alla: kaikkialla toiset ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, miten elän elämäni. En väitä olevani mikään julkkis, mutta toisten ihmisten elämästä kiinnostuminen on meihin sisäänrakennettu ominaisuus. Jos siis kenenkään nähden rikon Jumalani tahtoa vastaan, kuka ottaa vakaumukseni sen jälkeen tosissaan? En voi palvella kahta herraa, kuten Raamattukin toteaa. Kukaan ei ota uskoani vakavissaan, jos noudatan Jumalan tahtoa vain silloin, kun se miellyttää minua. Silloinhan jumalani on jotain minun itseni rakentamaa - miksi kukaan toinen uskoisikaan siihen jumalaan?
Minulla on tilaisuus seistä etulinjassa Jumalan taistelujoukoissa. Taistelu käydään ehdottoman hyvän tarkoituksen puolesta, ja sitä me ihmisetkin voimme käydä Hengen voimasta. Meillä on mahdollisuus voittaa puolellemme sieluja - mutta se ei onnistu, ellemme tosissamme sitoudu taisteluun. Jos muokkaamme Jumalaa ja teemme Hänestä omien mielihalujemme oikeuttajan, taistelemme aivan väärällä puolella. Ei mikään sotajoukko pysy yhtenäisenä, jos sotureiden tarkoitusperät eivät ole samat. Jos emme puolustakaan Raamatun Jumalaa vaan jokainen omaa jumalaamme, emme tule voittamaan yhtäkään taistelua.
Tarvitseeko Jumala sotilaita? Periaatteessa ei. Lyhyt muistutus: Hän on Kaikkivaltias Luoja, Hänen kädessään on koko universumi. Mihin Hän sotilaita tarvitsisi? Sotilasmentaliteettia ei saakaan käyttää oman ylpeyden tai ylemmyydentunnon ruokkimiseen. Jos alan ajatella, että sotilaana olen Herraani suurempi, teen ison virheen. Minä olen vain syntinen tunari, ei Kaikkivaltias Jumala ole riippuvainen minun puolustuksestani. Herramme on kuitenkin valinnut meidät sotilaikseen ja päättänyt antaa meille mahdollisuuden toimia Hänen välikäsinään maan päällä. Sotilaan tehtävä on Jumalan viisaudessaan antama - se ei tarkoita sitä, etteikö Hän halutessaan pystyisi voittamaan koko sodan ilman yhtäkään ihmistä. Kun tämä tehtävä on kuitenkin meille suotu, tulisi meidän pyrkiä se mahdollisimman hyvin toteuttamaan.
Miten siis soditaan? Ei, en todella kehota ketään hankkimaan käsiasetta muuten kuin harrastustarkoituksessa. Me sodimme sanoillamme ja teoillamme, joilla julistamme itse Pyhyyttä. Ja jos puolet ajasta käytämme Jumalan julistamiseen ja puolet ajastamme maallisten jumalien palvomiseen, työpanoksemme on hukkaan heitettyä. Ei armeijakaan voi menestyä, jos sotilaat vaihtavat yöksi puoltaan.
Entäpä yhteiskunnan kannalta? Sieltäpä vasta motivaatio löytyykin. Minua ainakin raivostuttaa, surettaa ja kauhistuttaa tämä maailma, jossa elämme juuri nyt. Mutta kuka aloittaa muutoksen, jos en minä? Kuka nousee vastustamaan väkivaltaa, seksuaalisuuden väärinkäyttöä, ahneutta ja itsekkyyttä, jos en minä? Minulla on kristittynä velvollisuus - ja samalla loistava mahdollisuus - vaikuttaa asioihin ja yrittää korjata rikkinäistä yhteiskuntaamme. Oma toimintani voi parhaimmillaan (tai pahimmillaan!) asettaa esimerkin, jota jonkun toisen on helppo seurata. Kaikki riippuu siis siitä, miten toimin.
Toiminko siis omin avuin ja itsenäisesti? Herra tietää, että siihen en pystyisi. Siksi Herra onkin antanut meille kristityille avuksi Pyhän Hengen. Sen johdatuksesta ja voimasta voimme oikeasti muuttaa maailmaa, aloittaen omasta elämästämme. Meidän tulee pyrkiä eroon vääristä tavoistamme ja antaa elämämme Jumalan käsiin.
Voimme oikealla toiminnallamme julistaa Herran kunniaa paljon paremmin kuin kauniilla sanoilla. Voimme aikaansaada ainakin kaksi tärkeää asiaa:
1. Voimme saada ei-uskovaiset kiinnostumaan Jumalasta. Jos kerran tämä kristinuskon Jumala on niin mahtava, että ihmiset ovat valmiita luopumaan vaikka mistä maallisesta hauskanpidosta Hänen vuokseen, Hänessä on oltava jotain erityistä. Ehkä joku eikkari ajautuu nuorteniltaan tutkimaan asiaa ja tulee uskoon -- BOOM! Sielu voitettu!
2. Voimme rohkaista toisia uskovia elämään yhteisen Jumalamme tahdon mukaisesti. Joukossa on voimaa, ja jos me asetamme jossain asiassa hyvän esimerkin, muiden on helpompi liittyä joukkoon. Ketjureaktion omaisesti Jumalan sana voi tavoittaa yhä useampia ihmisiä ja saattaa heitä elävään uskoon -- BOOM! BOOM! BOOM! Lisää sieluja voitettu!
Meidän valintamme eivät siis ole merkityksettömiä, koska me itse olemme Jumalan työkaluja. Jos annamme itsemme Jumalan käyttöön, Hän saa meidän kauttamme aikaan upeita asioita niin yksilöissä kuin yhteiskunnassammekin. Siksi haluan rohkaista kaikkia toimimaan rohkeasti Jumalan tahdon mukaisesti, vaikka tämä yhteiskunta joskus sitä karsaasti katsoisikin. Me taistelemme hyvän asian puolesta, ja sodan lopputulos on jo tiedossa. Jeesus on jo voittanut kuoleman ja pahuuden. Taistelu, jota käymme nyt, käydään niistä sieluista, joiden kanssa pääsemme hengailemaan Taivaan kodissa. Koitetaan siis omalla esimerkillämme Hengen voimasta kerätä Jumalan luokse mahdollisimman monta ihmistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti