"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi
Niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
Hui. Nyt on heti suoraan tunnustettava, etten pysty koskaan täysin puhtain omatunnoin lausumaan Isä Meidän -rukousta. Ehkä tuolla kohdalla onkin rukouksessa tarkoitus herätellä ajatuksia omista teoista ja käytöksestä.
Lueskelin osana raamatunlukuprojektiani Matteuksen evankeliumia, josta löytyi yllättävän monta kohtaa juuri anteeksiantamisesta. Erityisesti kolahti vertaus armottomasta palvelijasta (Matt. 18:23-35). Omin sanoin kerrottuna: Eräs palvelija oli järkyttävän määrän rahaa velkaa isännälleen, joka sitten hyvyydessään ei rankaissut palvelijaa vaan päästi tämän menemään. Paluumatkallaan palvelija tapasi miehen, joka taas oli hänelle velkaa pienen summan rahaa, ja kävi hänen kimppuunsa.
Olen hävettävän paljon tuon palvelijan kaltainen. Minä saan anteeksi vaikka mitä päivittäin, mutta pienistäkin asioista haastan muiden kanssa riitaa enkä kuuntele anteeksipyyntöjä. Lueskellessani palvelijavertausta ensimmäistä kertaa pidin sitä lähinnä surkuhupaisana - kunnes tajusin, että se kertoo minusta. Hups.
On hankalaa sanoa, kumpi on vaikeampaa, anteeksiantaminen vai anteeksipyytäminen. Jos joku todella tekee jotain hirveää, on liki mahdotonta päästää tapahtuneesta irti ja antaa anteeksi. Toisaalta anteeksipyytäminen vaatii aina nöyrtymistä, mikä tekee siitä äärimmäisen vaikeaa.
Palvelijavertauksessa toistuu Raamatun ajatus siitä, että hyvä pitää laittaa kiertämään. Olen aiemmin kirjoittanut Aurinko ja kuu -tekstissä Kristuksen valon heijastamisesta ja Pieniä tekoja -tekstissä lähimmäisenrakkaudesta. Kaikki hyvä, mitä me saamme, rakkaus ja ilo ja rauha ja armo, meidän pitäisi laittaa eteenpäin. Jumalan armo ja syntien anteeksiantamus kuuluvat ihan samaan joukkoon ilon, valon ja rakkauden kanssa - myös ne kaipaavat lisää jalansijaa tässä maailmassa.
Haaste sinulle, minulle ja ihan kaikille: käytetään ahkerasti sanaa anteeksi. Annetaan ja pyydetään anteeksi, vaikka seitsemänkymmentä kertaa päivässä - koska me itse saamme Jumalalta syntimme anteeksi Kristuksen tähden noin seitsemänkymmentätuhatta kertaa päivässä. Sen lisäksi, että tähän meitä Kristus kehottaa, väitän, että anteeksi-sanan ahkera käyttö voi parantaa ihmissuhteita uskomattomalla tavalla. Itse ainakin tiedän, että muutama menneisyyden tilanne olisi voinut tuon pienen sanan avulla johtaa ihan toisenlaisiin (ja parempiin) lopputuloksiin.
Siunattua päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti