Jaha, olen näemmä kirjoittanut taas todella ahkerasti. Voisin vedota kouluun ja kiireeseen, mutta todellisuudessa en vain ole löytänyt oikeita sanoja asiani ilmaisemiseen. Pari viikkoa mielessäni on pyörinyt aihe, josta haluaisin täällä kertoa.
Lähimmäisenrakkaus on yksi Raamatun kantavista teemoista. Kohtele toista, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Usein vaivun toivottomuuden alhoon ja totean, että enhän minä nyt mitään sellaista hienoa ja suurta osaa tai voi tehdä toisille. Olisi upeaa olla jonkun sankari tai tehdä joku huipputeko muiden eteen.
Vasta viime aikoina, kun olen itse saanut olla siinä vastaanottajan osassa, olen tajunnut jotain. Ei Jeesus käskyllään tarkoittanut vain suuria uhrautumisia tai sankaritekoja. Hän tarkoitti ihan yhtä paljon koulun oven aukipitämistä, ystävällistä hymyä, kuuntelua ja arkista auttamista. Huonoina päivinä kaupan kassan väläyttämä aito hymy voi piristää paljonkin. Samoin se, kun joku puolituttu moikkaa kadulla. Ei tarvitse olla kyse elämästä ja kuolemasta.
Väitän, että joka päivä vastaan tulee ainakin yksi tilanne, jossa toiminnallasi voit piristää lähimmäistäsi. Ja lähimmäisesihän voi olla ihan kuka tahansa. Voit auttaa äitiä lastenvaunujen kanssa bussissa, kysyä vähän tuntemattomammalta tyypiltä kuulumisia koulussa, kohdella kunnioittavasti vanhempiasi tai tehdä jonkun kotityön, jota tiedät isäsi inhoavan.
Tässä hedonistisessa, kovassa ja kyynisessä maailmassa kuulostaa jopa omiin korviini naiivilta puhua maailman parantamisesta pienten tekojen kautta. Ehkä hymy ei paranna maailmaa pahuudesta, mutta jonkun päivän se voi pelastaa. Emme me loppujen lopuksi voi tehdä kovin suurta hyvää - ainakaan yhdellä kertaa. Pienistä hyvistä teoistamme kertyy kuitenkin pitkä lista: jos joka päivä teet yhden hyvän teon, kolmen vuoden päästä niitä on kertynyt tuhat. Tuhat pientä hyvää tekoa voi jo vaikuttaa maailmaan. Hyvä mieli tarttuu ja parhaimmassa tapauksessa panet liikkeelle hyvien tekojen kierteen.
Eräässä lasten kristillisessä laulussa sanotaan, että Jumala tarvitsee meitä ihmisiä toimimaan enkeleiden tavoin maan päällä. Enkelit lohduttavat, auttavat ja suojelevat. Ihminenkin pystyy siihen, varsinkin Jumalan voimasta. Se rakkaus, josta olemme itse tulleet osallisiksi, voi loistaa meistä eteenpäin maailmaan. Omia idoleitani eivät ole kuuluisat laulajat, vaan ne muutamat tuntemani ihmiset, jotka omalla olemuksellaan säkenöivät Kristuksen valoa minne tahansa menevätkin. Heidän kaltaisekseen minä haluan tulla. Toki voin omin voimin yrittää hyvillä teoilla pyrkiä samanlaiseen rakkauteen, mutta Kristuksen valoa heijastetaan ennen kaikkea Jumalan armosta ja voimasta.
Hyvien tekojen ei tarvitse rajoittua tuntemattomiin. Ystävät ovat itselleni ehtymätön ilon ja rakkauden lähde. Olen saanut aivan korvaamatonta apua ja tukea ystäviltäni. Ystävän murheiden kuunteleminen ja halu auttaa ovat todellisia osoituksia lähimmäisenrakkaudesta. Puhuminen auttaa aina, vaikka ratkaisuun ei edes yhdessä päädyttäisi. Kuuntelemalla teet suuren palveluksen ystävällesi.
Me voimme auttaa toisiamme. Siihen ei vaadita niin yltiöpäisen upeita tekoja kuin mitä Jeesus teki. Emme me pysty olemaan Jeesuksen kaltaisia. Jumalalta saamme kuitenkin voimaa tehdä pieniä hyviä tekoja. Muutama sana, katse tai pieni hyvä teko riittää. Minä voin todistaa tästä henkilökohtaisesti, ja ehkä sinäkin. Jos avaamme silmämme, näemme hyviä tekoja ja niiden hyviä seurauksia kaikkialla ympärillämme.
Kliseistähän tämä on, mutta yleensä kliseisiin on olemassa ihan todellinen syy - kuten tässä tapauksessa se, että kaikki kirjoittamani on totta. Me voimme auttaa toisiamme - ja meidän myös pitäisi. Pienillä teoilla on usein suuria seurauksia.
Siunattua päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti