Tuomitsemisesta

Kaiva kuoppa ja asetu seisomaan
Niin että hiekka yltää hartiaan
Vasta sieltä voit kehottaa kiviään
Kantavat miehet heittämään

Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa
Helppo toisen synnit tunnustaa
Montako kiveä Jeesus heittikään?

.. Ei niin.

kls. - Kivitä

Pääsin tämän vuoden riparilaisten kanssa kuuntelemaan kls.:ää ja tykästyin heti. Tämä biisi ei ollut keikalta vaan levyltä, jonka ostin keikan jälkeen. Nyt en kirjoita bändifanituspostausta, vaan pohdintani aihe löytyy laulun sanoista.Tämä on esimerkki biisistä, joka kolahti ja kovaa.

Maailmassa ihmisiä usein laitetaan järjestykseen ja mitataan eri tavoilla: arvosanat, ystävien määrä, ulkonäkö tai urheilullisuus. Näissä asioissa joku on väistämättä toista parempi - minulla on vain 300 facebook-kaveria, vaikka tunnen ihmisiä, joilla niitä on tuhansia. Menestyn lukuaineissa, toisaalta olen toivoton kuvaamataidossa ja liikunnassa. Minut ja luokkatoverini voidaan asettaa jonkinlaiseen järjestykseen vaikkapa matemaattisesti objektiivisten arvosanojen suhteen.

Maallinen arvojärjestys tunkee vähitellen myös kristittyjen keskuuteen. Palkintopalleille nousevat häikäisevän hurskaat ja pyhät kristityt, kun taas syntiensä kanssa kamppailevista kuiskaillaan ja juorutaan ilkeitä.
"On se kyllä huono kristitty, taas näin sen baarissa."
"Kylläpä se taas kiroilee."
"Oon ihan varma, että noi harrastaa esiaviollista seksiä."

Ehdottoman tärkeä asia nro 1: Syntiä ei kuulu koskaan hyväksyä. 
Ehdottoman tärkeä asia nro 2: Syntistä ei saa koskaan tuomita.

Miten kaksi näin ristiriitaista periaatetta voi olla voimassa yhtä aikaa? Vaan kun periaatteet eivät ole ristiriitaisia. Ne kohdistuvat eri asioihin: toinen koskee syntistä ihmistä, toinen syntiä asiana.

Synti asiana on tuomittavaa. Varastaminen on väärin. Onko joku eri mieltä Raamatun perusteella? En usko. Mutta jos kivitämme ryöstäjän, astumme yli valtuuksiemme. Vain Jumalalla on valta tuomita - vain synnitön voi tuomita syntisen.

Sen sijaan, että kaivaisimme toisille kuoppaa ja kantaisimme kiviä heitettäväksi, mitä jos vilpittömästi Kristuksen rakkautta jakaen neuvoisimme ystäväämme kohti oikeaa polkua? Ja nyt huomatkaa, vaikka yhteen syntiin emme olisikaan langenneet, omallatunnollamme on varmasti paljon muita. Sen takia emme voi myöskään ylenkatsoa toisia - Jumala ei laita syntejä pahemmuus-paremmuusjärjestykseen. Jos rikot yhtä käskyä, rikot niitä kaikkia. Sinulla ei ole koskaan mitään oikeutta tuomita toista ihmistä, koska itse olet täysin samalla viivalla Jumalan edessä. Toisaalta samoin kuin tuomio, myös Kristuksen pelastustyö yltää teihin molempiin.

Väärin tekevää veljeä tai siskoa on lempeydellä ojennettava. Jos siis joku puutteellisessa viisaudessaan ymmärtää toisen rikkovan Jumalan tahtoa, siitä on kerrottava asianomaiselle. Ei kuitenkaan juoruillen tai halveksien, vaan toisen vertaisena, ystävänä. Jokaista syntiä kohti, josta toista ojennat, itselläsi on varmasti tuhat lisää omallatunnollasi. Sellaista se on, kun olemme kaikki tällaisia syntisiä tunareita.

Helppo toiselle on kaivaa kuoppaa
Helppo toisen synnit tunnustaa
Vielä uskovat perivänsä maan
Vaan miten väärässä
Väärässä ovatkaan!

Toisen tuomitseminen ei tee sinusta parempaa kristittyä. Se tekee sinusta tekopyhän. (Ja yhtälailla minusta). Rakkauden kaksoiskäskyn toinen osa käskee meitä rakastamaan lähimmäistämme kuten itseämme. Minun omallatunnollani on paljon sellaista, minkä Jumala näkee ja varmasti tuomitsee. Haluaisinko jonkun ihmisen tuomitsevan minut teoistani? Silti joskus raahaan kallionlohkareita toisten kivittämiseksi. Ylpeys tekee meistä sokeita omille synneillemme, emmekä ymmärrä olevamme keskenämme samanarvoisia - varsinkin, kun tämä yhteiskunta kannustaa erilaisiin testeihin ja mittauksiin.

Se, joka todella haluaa tehdä Jumalalle mieleen, rakastaa lähimmäistään eikä tuomitse tätä. Jeesus kielsi fariseuksia kivittämästä syntistä naista, kääntyi naisen puoleen ja sanoi: "Mene, äläkä enää syntiä tee." Niin myös meidän tulisi tehdä - ohjata ja neuvoa niin hyvin kuin Jumalan armosta voimme, mutta ei tuomita, ei koskaan tuomita.