Tämä päivä on mennyt hyvin paljolti yhden ajatuksen parissa. Aamulla kävin ystäväni kanssa keskustelun, joka yhtä jos toistakin osapuolta meinasi kovasti kiivastuttaa. En imartele itseäni väittämällä olevani luonteeltani säyseä tai lempeä. Kaikkea muuta! Kristittynä tiedän kuitenkin sen verran, että Pyhän Hengen hedelmiin EIVÄT kuulu kiivaus, viha, kateus, ilkeys tai vähättely.
Amerikassa on kristittyjen kesken käytössä lyhenne WWJD = what would Jesus do? Suomessa lyhenne MJT ei ole ihan vastaavalla tavalla tarttunut. Miete antaa kuitenkin perusteita ajatusleikkiin: miten synnitön Vapahtajamme toimisi tässä tilanteessa? Tuskin huutaen tai raivoten. Jumalan täydellinen rakkaus ei ilmene kinasteluna tai ilkeytenä.
Kuulin eräässä raamiksessa aivan loistavan vertauksen. Oli kaunis täysikuinen yö, ja raamiksen vetäjä sammutti yhtäkkiä kaikki valot. Kuun valossa huoneessa kuitenkin näki eteensä. Raamiksen pitäjä kysyi meiltä, miksi kuu loistaa. Vastaus on 9 fysiikan kurssin jälkeen suht yksinkertainen: kuu heijastaa Auringon valoa.
Samoin kuin kuu, joka ei itsessään ole mitään muuta kuin rosoinen kivimöhkäle, mutta joka silti hohtaa niin kirkkaasti, voimme me syntiset kristityt loistaa Kristuksen valoa maailmalle. Valo ei ole lähtöisin meistä itsestämme, mutta me saamme sitä heijastaa maailman pimeyteen. Valon lähde on Aurinkoa miljardi kertaa kirkkaampi kaikkivaltias Jumala, jonka täydellinen rakkaus tekee meissä ihmeitä.
Jumalan valon ja rakkauden heijastaminen on etuoikeus, joka on suotu jokaiselle Häneen uskovalle. Ei ole olemassa niin syntistä ihmistä, etteikö Kristuksen kirkkaus häneen osuessaan saisi häntä loistamaan valona maailmassa. Minäkin haluaisin kovasti omalla toiminnallani kirkastaa Kristusta, julistaa evankeliumia ja jakaa eteenpäin Herran hyvyyttä. Miten se voi onnistua?
Joskus se ei onnistukaan. Tänään olisin voinut tehdä monia asioita toisin. Mutta tiedän myös, että ilman Jumalan suomaa kärsivällisyyttä olisi mahdollista, että olisin sanonut vielä pahemmin ja välit ystävääni olisivat yhden riidan seurauksena katkenneet kokonaan. Riidan keskelläkin kannattaa muistaa Vapahtajaa: meidän tulisi ennen kaikkea pyrkiä Jeesuksen kaltaiseen täydellisyyteen (emme koskaan pysty siihen, mutta sitä kohti on hyvä pyrkiä) eikä itseämme miellyttävään syntiin. Meidän tulisi todella rakastaa lähimmäistämme ja toimia häntä kohtaan, kuten haluaisimme itseämme kohtaan toimittavan.
Rakkaus synnyttää ympärilleen rakkautta, viha synnyttää ympärilleen vihaa. Jos aloitat tänään pyrkimyksen kohti kärsivällisyyttä, lempeyttä, ystävällisyyttä, uskollisuutta ja rakkautta, elämässäsi voi tapahtua lyhyessä ajassa todella paljon hyvää. Ja ei suorituspaineita; kukaan meistä ei yhteenkään noista pysty. Mutta jos edes huutaessamme loukkauksia kaverille pysähdymme ajattelemaan, miten Jumala oikeasti haluaisi meidän toimivan, on ensimmäinen askel kohti parempaa elämää otettu.
Siunausta! Rukoilkaa itsellenne kaikkia Pyhän Hengen hedelmiä. Ovat nimittäin aika mahtavaa settiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti