Maailmassa on paljon Jumalan luomia hyviä asioita. Eräs niistä on musiikki: soinnut, sävelet ja melodiat, jotka herättävät meissä tunteita ja ajatuksia. Minulle musiikki on aina ollut ilmaisun ja ajatusten selvittämisen keino. Kuuntelen musiikkia melkein laidasta laitaan, genrellä ei ole niin merkitystä. Tärkeintä on musiikin tuottama tunnetila ja hyvät sanoitukset.
Eri tilanteisiin elämässä sopii erilainen musiikki. Kun tarvitsen itsevarmuutta, valitsen ranskalaisen tyttöindiebändin tykittämään oikeaa asennetta. Kun kaipaan rauhaa, valitsen kevyitä balladeja, instrumentaalista tai klassista musiikkia. Kun haluan pitää hauskaa, kuuntelen kieli poskessa tehtyä amerikkalaista poppia tai suomalaista punkkia. Kun olen vihainen, puran tunteeni fiilistelemällä heviörinää.
Musiikilla on vaikutus ajatuksiini - ja myös tekoihini. Enkä ole ainoa. Eräs ystäväni kertoi, että hänellä on paha tapa ajaa ylinopeutta, jos hän kuuntelee samalla aggressiivista musiikkia. Minun on helpompi keskittyä - ja löytää motivaatio - läksyihin, jos taustalla ei pauhaa raskas metalli. Musiikista saamani itsevarmuus voi vaikuttaa esimerkiksi vaatevalintoihini aamuisin. Asennoitumiseni asioihin voi muuttua oikean (tai väärän) musiikin seurauksena.
Miksi puhun tästä? Musiikkimaku on henkilökohtainen asia, sen olen moneen otteeseen havainnut. Eikä toisten musiikkimakua ole mitään järkeä lähteä kritisoimaan (vaikka joku Bieberiä fanittaisikin).
Kuuntelen enemmän maallista musiikkia kuin gospelia. Ehkä siksi, että maallisessa musiikissa valikoima on laajempi. En kuulu niihin, joiden mielestä on väärin kuunnella maallista musiikkia. Joskus kannattaa kuitenkin tietoisesti kuunnella myös musiikkia, jossa itse sanoma on kaikkein tärkein. Gospelmusiikissa on - onneksi - varsin laaja valikoima, joten jokaiselle löytyy kyllä jotakin. Varsinkin kaltaisilleni musiikin suurkuluttajille, joille käy kaikki teknosta countrymusiikkiin.
Olin tänään yleisönä erään gospelyhtyeen keikalla. En ollut kuullut hirveästi bändin tuotantoa aiemmin, mutta joku bändin rehellisessä ja aidosti evankeliumiin keskittyvässä esiintymisessä kolahti. Samoin musiikkityyli sattui osumaan omaan lempigenreeni, sinne popin ja rockin väliselle harmaalle alueelle. Parasta keikassa oli kuitenkin fiilis - se mieletön tunne siitä, että musiikin välittämät tunteet kytkeytyvät myös kaikista tärkeimpään eli Jeesukseen Kristukseen.
Viimeinen bändin biisi kertoi siitä, kuinka uskovaiset eivät ole suinkaan taipuneet maailman menoon tai hävinneet kokonaan keskuudestamme. En unohda hetkeen sitä tunnetta, kun ystävieni kanssa sain eturivissä huutaen tunnustaa omaa uskoani. Sellaisia säväreitä en ihan heti saisi maallisesta musiikista, niin mahtavaa kuin se joskus onkin. Maallisessa musiikissa ei ole mitään väärää, mutta jos et ole sitä jo tehnyt, anna gospelmusiikille mahdollisuus.
Musiikki on luotu meille nautittavaksi - puhutaanhan Raamatussakin lyyrista ja harpuista. En näe kovin suurta periaatteellista eroa harppujen ja sähköbassojen välillä. Yhtä lailla musiikki on tänäkin aikana luotu nautittavaksi ja koettavaksi. Olkoon musiikki klassista, poppia, heviä, räppiä tai reggaeta, siitä on luvallista nauttia. Jätettäköön jokaisen oman harkinnan varaan, onko kirkkomatkalla järkevää kuunnella aggressiivista heviä tai nukkumaan mennessä teknoa. Musiikki ei kuitenkaan itsessään ole väärin.
Joskus kannattaa kokeilla, mitä muuta musiikki voi olla kuin kauniita sointuja ja mieleenpainuvia melodioita. Omalta mukavuusalueeltaan poistuminen voi johtaa uusiin ja mahtaviin kokemuksiin. Etenkin gospelmusiikissa kyse on paljon muustakin kuin musiikista - kyse on yhteenkuuluvuuden tunteesta, kun saa kuulla jonkun bändin tai artistin tunnustavan omaa uskoaan samaan Jumalaan musiikin välityksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti