Ihmistä ei ole luotu vaeltamaan yksin. Jokainen psykologiaa lukenut tietää, että sosiaalinen hyvinvointi on meistä jokaiselle tärkeää. Se tarkoittaa perhettä, sukulaisia, ystäviä ja tuttavia. Omassa elämässäni suurin rikkaus on juuri perheeni, johon lasken kuuluvaksi myös ystäväpiirini. Samoin kuin meillä on siskoja ja veljiä biologisessa mielessä, alan yhä enemmän ymmärtää ajatusta, että kristityt ovat todella yhtä perhettä - siis siskoja ja veljiä Kristuksessa.
Seurakuntayhteys on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut viime vuonna. Olen sitä kautta löytänyt valtavasti uusia kavereita, joiden kanssa on yhteistä puhuttavaa ja aina hauskaa. Näiden ystävien kanssa on turvallista olla ja jutella, koska tiedän, että elämämme rakentuu samalle pohjalle. Yhteys myös vahvistaa omaa uskoani jatkuvasti.
Kristityn ei kuitenkaan tulisi luokitella ystäviään uskoviin ja ei-uskoviin. En minäkään halua niin tehdä. Varsinkaan ystävien paremmuusjärjestykseen asettaminen ei ole kristitylle hyväksi. Korostan tätä tässä vaiheessa erityisesti, koska loppuosa tekstistä kertoo seurakuntayhteydestä. En millään tavalla vähättele tai leimaa toisen luokan kansalaisiksi niitä, jotka eivät ole uskossa. Mielestäni on kyseenalaista ja hieman typerää valikoida ystäviään uskonnon perusteella. Kaikki ystävät ovat suunnatonta rikkautta. Usein käy niinkin, että juuri ne eri uskossa olevat tai ateistiset ystävät osaavat kysyä ne vaikeimmat maailmankatsomukselliset kysymykset, ja heidän kanssaan syntyy todella hyviä keskusteluja. En halua koskaan väittää itseäni muita paremmaksi vain uskoni perusteella.
Kun olen tämän saanut selväksi, voin jatkaa aiheesta seurakuntayhteys ja sen ihanuus. Ystävissä erilaisuus on hyvä ominaisuus, ja sen takia ei kannata valikoida heitä uskonnon tai ajatusmaailman perusteella. Ne kristityt ystävät ymmärtävät kuitenkin joitain tiettyjä asioita helpommin, koska asiat ovat myös heille omakohtaisia. Seurakuntayhteys on ehdottomasti tavoittelemisen arvoista - mutta seurakunnissakin on eroja.
Löydät oman paikkasi. Se ei ehkä ole ensimmäisessä seurakunnassa, johon tutustut. Eikä toisessa tai kolmannessa. Mutta Jumala tietää (kaikista parhaiten juuri Hän), että me tarvitsemme ympärillemme toisia uskovaisia auttamaan, neuvomaan ja tukemaan. Siksi ennen myötä yhteys kyllä löytyy. Sitäpaitsi kukaan ei pakota meitä tyytymään vain yhteen seurakuntaan - esimerkiksi eri kristinuskon suuntausten seurakunnissa käyminen on varmasti rikastuttava kokemus.
Seurakunta voi löytyä myös netistä. Löysin samanaikaisesti seurakuntayhteyden kotiseurakunnastani ja Facebookista viime syksynä, kun liityin Uskovaiset nuoret -ryhmään. Tärkeintä seurakunnassa olisi saada vertaistukea, rukousapua ja Raamatun mukaista hengellistä ravintoa. Usein mukana tulee ikäänkuin kylkiäisinä upeita ystäviä ja kokemuksia. Jumala muistaa kyllä, että tarvitsemme maallisiakin asioita: ruokaa, juomaa, suojaa ja läheisyyttä.
Ota seurakunnasta kaikki ilo irti! Jos et ole vielä löytänyt yhteyttä, rukoile sitä. Mutta meidän kristittyjen ei tarvitse olla toisiamme fyysisesti lähellä ollaksemme toisillemme veljiä ja sisaria - internetseurakunta ei ole sen huonompi kuin konkreettinen seurakunta. Mene sen mukaan, miltä itsestäsi tuntuu. Kannattaa kuitenkin aina muistaa se, että samoin kuin biologisten veljien ja siskojen kanssa tulee joskus tapeltua, myös uskovien kesken voi syntyä nahistelua ja väittelyä. Sellaisissa tilanteissa (mitä valitettavan usein seurakunnissa tiedän tapahtuneen) voi vain rukoilla Jumalaa ja hyväksyä sen, että me olemme kaikki ihmisiä ja teemme siksi virheitä.
Toivon oikeasti, että jokainen voisi löytää oman paikkansa myös tämän suuren sisarusjoukon keskeltä. Jumalan siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti