Raamatussa puhutaan enkeleistä - taivaallisista sotajoukoista, suojelijoista ja viestinviejistä. Enkeleiden on luvattu kantavan meitä käsillään, ettemme loukkaa jalkaamme kiveen. En ole nähnyt enkeliä, mutta olen ollut muutamassakin tapaturmassa, joissa ilman suojelusenkeliäni olisi voinut käydä todella pahasti. Haluan kertoa yhdestä tilanteesta vuosia sitten. Olen kertonut pariin otteeseen todistustani seurakunnassa, koska siitä tulee ainakin minulle mieletön kiitollisuuden ja luottamuksen tunne. Jumala on elämässämme läsnä, sen kokemukseni mielestäni osoittaa.
Olin saanut kaksi kuukautta aiemmin mopokortin. Minulla oli kaunis, punainen skootteri, jolla tykkäsin ajaa - vaikka ajotaitoni eivät huippuluokkaa olleetkaan. Eräänä kauniina kesäpäivänä kaksi ystävääni soitti ja kysyi, haluaisinko lähteä eräälle syrjäiselle järvenrannalle. Suostuin, ja hetken kuluttua olin jo lähdössä. Ajovarusteita en jaksanut ottaa - jalkani ja käteni olivat paljaina, minulla oli vaatteina vain shortsit ja T-paita. Kävellessäni ulos ovesta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja nappasin mukaan paksut mustat nahkahanskat - muistin yhtäkkiä isäni aikaisemman varoituksen hanskoitta ajamisesta.
Järvi sijaitsi oikeastaan jyrkkien kalliorinteiden välissä, joten matka sinne oli mutkikas. Olin ajanut reitin tasan kerran aikaisemmin, ja muistin, että matkan varrella on erittäin jyrkkä sorainen alamäki. En ole koskaan osannut ajaa irtosoralla, saati sitten kuoppaista alamäkeä. Koska olin kuitenkin jo kerran selvinnyt matkasta, en stressannut sen kummemmin. Ystäväni menivät edeltä huolettomasti, ja minäkin perän pitäjänä ajoin kovaa vauhtia mäkeen.
Tiesin välittömästi, että olin tehnyt virheen. Menetin skootterin hallinnan heti mäkeen päästyäni, ja paniikkireaktiona iskin jarrut pohjaan. Seuraavien sekuntien ajalta muistissani on vain musta aukko. Tiedän, että jotenkin onnistuin hyppäämään skootterin selästä keskelle soratietä ja vierin sitä alaspäin muutaman metrin. Kun havahduin taas, näin ensimmäiseksi aurinkolasieni lentäneen metrin päähän ja hajonneen. Sitten aloin pelätä. Missä kunnossa minä olin?
Skootteri oli kyljellään vähän matkan päässä. Olin vierinyt sitä pidemmälle mäessä. Hitaasti ja harkiten nostin päätäni ja aloin tutkia raajojani. Olin varma, että jotain oli vähintäänkin murtunut. Kävin läpi ensin molemmat käteni ja sitten jalkani. En nähnyt verta, ja rauhoituin vähän. Nousin istumaan, ja tajusin olevani keskellä jyrkästi alaspäin viettävää tietä - jos mäestä ajaisi joku muu, kuljettaja ei huomaisi minua ajoissa jarruttaakseen. Konttasin tien sivuun ja ajatukseni alkoivat vähitellen selvitä.
Kävin raajani uudestaan läpi, epäuskoisesti. Ei naarmuakaan. Ei yhtä ainoata naarmua, vaikka olin käsivarret ja sääret paljaina kierinyt soramäkeä alas. Sitten vilkaisin käsiini. Mustat, paksut nahkahanskani olivat kuluneet puhki kämmenten kohdalta. Olin ottanut kaatumisen vastaan käsillä. En tiedä, miten tapahtunut edes oli mahdollista - en muista maahan iskeytymistä - mutta jotenkin olin selviytynyt täysin vahingoittumattomana.
Nousin ylös, kävelin skootterini luokse. Sen kyljessä oli paljon naarmuja ja jarrukahva oli mennyt poikki. Keräsin aurinkolasit tieltä ja talutin skootterin mäkeä ylös. Edeltä ajaneet ystäväni palasivat mäen alle katsomaan, mihin olin jäänyt. Heitä vastassa oli samanaikaisesti itkevä ja naurava mutta fyysisesti täysin ehjä tyttö.
...Mitä jos? Mitä jos mäestä olisi ajanut perässäni auto? Mitä jos olisin jäänyt skootterin alle ja raahautunut mäkeä alas? Mitä jos äkkijarrutus olisi kääntänyt skootterin toisin päin ja olisin ajanut ojaan?
Niin ei käynyt. Mutta en voi väittää sitä omaksi ansiokseni. Minulla oli matkassani suojelusenkeli, joka kirjaimellisesti esti minua loukkaamasta jalkaani kiveen. Jumala ei jätä meitä hetkeksikään yksin, vaan jokaisena hetkenä vartioi ja suojelee. Olen kiitollinen Jumalalle ja suojelusenkelilleni - on vaativa työ olla henkilökohtaisena bodyguardinani 24/7. Jumalalle se kuitenkin on mahdollista.
Kaikki kiitos ja ylistys siis Hänelle, joka hyvyydessään meitä valvoo ja väsymättä suojelee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti