Otsikon latinankielinen sananparsi tarkoittaa sitä, että ihminen on ihmiselle susi. Ja toden totta: me päivittäin rikomme toisiamme vastaan, ajattelemme omaa etuamme tai jopa iloitsemme toisten vahingoista. Se on osoituksena puutteellisuudestamme ja erostamme Jumalasta. Vaikka meidät on luotu Jumalan kuviksi, kuva on jossain vaiheessa särkynyt - silloin, kun käärme tarjosi meille hedelmää ja suostuimme.
"Hyvä ihminen" on jo itsessään ristiriitainen käsite. Se koostuu kahdesta täysin päinvastaista tarkoittavasta sanasta, samalla tavalla kuin "älyttömän viisas" tai "jäätävän kuuma". Se on oksymoroni eli oikeastaan sanonta, jossa ei ole mitään järkeä. Silti minäkin puhun usein hyvistä ihmisistä, ikään kuin meidät voisi luokitella ryhmiin omien tekojemme perusteella. On kristitylle äärimmäisen tärkeää tiedostaa, että Taivaaseen ei päästä omilla ansioilla. On tärkeää tiedostaa, etten minä etkä sinäkään ole hyvä ihminen.
Kun puhun hyvistä ihmisistä, tarkoitan ihmisiä, jotka pyrkivät hyvään. Pahoja olemme kaikki, sen sanelee syntiinlankeemus, mutta meissä elää myös se hyvä, mitä olemme Jumalalta saaneet. Varsinkin kristittyinä voimme yrittää levittää sitä hyvää mahdollisimman suurelle alueelle ympärillemme. Kunnia kuuluu kuitekin Jumalalle - ei meille.
Ihmissuhteista puhutaan paljon Raamatussa, etenkin Sananlaskujen kirjassa. Siellä viisas Salomo kertoo, miten meidän tulisi kohdella lähimmäisiämme. Myös viisaista viisain Jeesus antaa ohjeita ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Raamatussa ei ole näitä ohjeita turhaan: Mooseksen saamille kymmenelle käskylle on tarvetta, samoin Paavalin opetuksille rakkaudesta.
Jumala antaa meille Pyhän Hengen avulla erilaisia lahjoja. Tällaisia lahjoja ovat Raamatun mukaan "rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensä hillitseminen" (Gal. 5:22). Miettikääpä jokaista näistä yksitellen ja vastatkaa sitten, mistä näistä EI olisi hyötyä arkipäiväisissä ihmissuhteissanne?
Kerron vielä joskus, mitä minulle on juuri päättyneen vuoden aikana tapahtunut ja miksi nämä pohdinnat ovat erityisen lähellä sydäntäni. Nyt kuitenkin päätän pohdintoni seuraavaan ajatukseen:
Jumala haluaa meille pelkkää hyvää. Eikä se tarkoita vain vahvempaa uskoa Kristukseen ja iankaikkisen elämän autuuksia, vaan kaikkea hyvää täällä maan päällä. Jumalan ohjeita noudattamalla ihmissuhteemme kukoistavat tavalla, jota emme osaisi arvatakaan. Itse olen havainnut tämän todeksi puolen vuoden aikana. Me emme kuitenkaan itse aina osaa olla kärsivällisiä, rakastavia, hyviä tai uskollisia - mikä siis avuksi? Tuskin yllättää, että vastaus löytyy Jumalalta.
Rukoilkaa Jumalalta kaikkea Paavalin galatalaiskirjeessä mainitsemaa, ja väitän, että:
1. Rukoukseenne annetaan vastaus Jumalan tahdon mukaan
2. Elämänne voi muuttua.
Jumala siunatkoon sinua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti