Luottamus lupauksiin

Haluan jakaa erään saamani oivalluksen, josta sattumalta myös seurakuntamme nuorisopappi puhui uudenvuodenleirin päätöstilaisuudessa. Oivallus on ehkä vahva sana, mutta itselleni kyseinen ajatus todella kirkastui energiansäästölampun lailla (hitaasti, vähitellen) ja antoi paljon ajattelemisen aihetta.

Raamatussa puhutaan siitä, kuinka ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ongelmana tosin itselläni on se, että vaikka kuinka matematiikan kurssilla puhuttaisiin loogisista implikaatioista ja ekvivalensseista, jostain syystä päässäni käännän Raamatun ajatuksen muotoon: Jumala on hyvin samanlainen kuin ihmiset. Tämä ei ole pätevää päättelyä edes matematiikan näkökulmasta, saati sitten teologian.

Pappimme jakoi todella viisaan ajatuksen, minkä haluan tässäkin toistaa. Nimittäin tiesittekö, että ihminen osaa jotain, mitä Jumala ei? Tuntuu ehkä hassulta, mutta niin se on - ihminen osaa tehdä syntiä. Ja erityisesti ihminen osaa antaa katteettomia lupauksia.

Luemme Raamatusta Jumalan lupauksista. Syntimme annetaan anteeksi, saamme iankaikkisen elämän, Jumala on meidän kanssamme kaikki päivät maailmanloppuun asti... Lista on pitkä, oikeastaan loputon. Silti edes tämä lista ei minua täysin vakuuta. Syy löytyy läheltä, omasta persoonastani. Olen antanut lupauksia, jotka ovat katteettomia. Minulle on luvattu asioita, jotka eivät koskaan toteutuneet. Minut on tavalla tai toisella petetty - samoin olen pettänyt muita. Minulta on kadonnut luontainen luottamus lupauksiin, koska olen oppinut, että lupaukset eivät aina pidä.

Jumala ei ole ihminen. Jumala ei petä. Jos Jumala antaa lupauksen, siihen lupaukseen saa luottaa. Helppoa sanoa, vaikeampaa uskoa. Me jatkuvasti heijastamme Jumalaan omia piirteitämme ja ominaisuuksiamme. Samalla tulemme heijastaneeksi Jumalaan omia vajavaisuuksiamme ja syntejämme - ja silloin menemme pahasti metsään. Ehkä haluamme kokea olevamme lähellä Jumalaa ja siksi teemme Hänestä ihmisen kaltaista? Siinä teemme pahan virheen. Jumala on jotain sellaista, ettei meistä kukaan voi sitä ikinä käsittää. Jumala on jotain sellaista, ettemme voi ikinä maan päällä tavata mitään vastaavaa.

... Ja tässä on meidän pelastuksemme. Ei siinä, että Jumala olisi syntisen ihmisen kaltainen ja siksi sympatiaa tunteva, vaan siinä, että Jumala on täydellisen hyvä Kaikkivaltias, joka hyvyydessään kelpuuttaa myös meidät syntiset luokseen.

Sen tähden sanonkin: älä ajattele Jumalaa ihmisenä (syntisenä). Jeesus oli ihminen, mutta silti niin kaukana meistä syntisistä kuin vain Jumala voi olla. Voisi oikeastaan ajatella, että Jumalassa on kaikki hyvä, mitä ihmisissäkin on, mutta ei mitään ihmisissä olevaa pahaa.

Pointtini? Kyllä se täältä löytyy. Pitkän alustuksen jälkeen pääsen vihdoin asiaan.

Jumala ei anna katteettomia lupauksia. Jumala ei huijaa eikä petä. Se on mahdotonta. Kaikki, mitä Jumala sanoo, on absoluuttisen totta ja luotettavaa tietoa. Kun Jumala lupaa meille jotain, sen me myös saamme. Aina.

Siksi Raamatussa esiintyvä lupausten lista on niin merkityksekäs. Joka ikinen lupaus pitää. Kaikkiin niistä me saamme panna toivomme. Erityisen tärkeä on lupaus syntien anteeksiantamisesta, armosta ja pelastuksesta.

Kun siis ensi kerran avaat Raamatun ja löydät sieltä Jumalan lupauksen (ja niitähän löytyy runsaasti), älä jatka seuraavaan lauseeseen ennen kuin olet todella miettinyt, mitä se merkitsee. Raamattu ei ole sanahelinää vaan täyttä totta. Ja osa Raamatun lupauksista on kaikessa hyvyydessään aivan uskomattomia. Älä siis pelkää tai epäile, pitääkö Jumala sanansa. Kyllä pitää. 

"Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille."
 Jes. 55:3