Elämme valitettavan hedonistisessa maailmassa. Ihmiset etsivät kaikessa omia etujaan ja pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon nautintoa elämässään. Lähimmäiset ovat usein vain välineitä mielihyvän saavuttamiseksi. Tällaista on karu maallinen todellisuus, vaikka aina välillä näkee myös ihania toivon pilkahduksia.
Jos ei kuitenkaan puhuta toisten ihmisten käyttämisestä (yllättäen Raamattu ei sitä tue), mennään hämärämmille oikean ja väärän rajoille. Saammeko kristittyinä tehdä asioita, jotka tuottavat meille mielihyvää? Saammeko syödä, juoda, nauttia elämästä, nauraa, tanssia, laulaa, harrastaa, seurustella ja haaveilla?
Raamatussa on paljon ohjeita ja määräyksiä liittyen kristityn elämään, mutta nautintoa ne eivät (itseisarvona) kiellä. Päin vastoin, Raamatussa kehotetaan nauttimaan kaikesta Jumalan luomasta hyvästä. Siihen kuuluu ruoka, juoma, musiikki ja ilonpito - miksei myös maisemista nauttiminen ja luonnossa retkeily. Raamattu kuitenkin painottaa Jumalan tuntemisen tärkeyttä, ja ihan loogisestikin: tämän elämän nautinnot eivät ole mitään verrattuna Taivasten valtakuntaan.
Todellinen hyvä olo ja nautinto löytyy Jumalan läheltä. Siinä on perimmäinen kaipauksemme. Jumalalta saamme rakkautta, tukea, hyväksyntää, neuvoja ja vastauksia rukouksiin. Sen takia maallisiin nautintoihin ei pidä sortua, jos ne ovat ristiriidassa Jumalan ohjeiden kanssa. Kaikkea ei Raamattu salli, koska kaikki ei ole meille hyväksi. Ne maalliset nautinnot, joita Raamatussakin mainitaan, ovat kuitenkin yhtälailla kristityille sallittuja ja jopa toivottavia - Jumala haluaa meille vain hyvää.
Pidemmän päälle paras olo syntyy kuitenkin siitä, kun tietää Jeesuksen Kristuksen olevan jatkuvasti lähellä ja Herramme armon olevan meille iankaikkinen. Hengelliset nautinnot ovat luonteeltaan kestävämpiä ja syvempiä, mutta maallisissa nautinnoissakaan ei ole mitään väärää, kun ne ovat Jumalan mielen mukaisia. Tällaisia nautintoja ovat esimerkiksi ystävyyssuhteet, hyvä ruoka, juoma, musiikki, rakkaus ja ilonpito.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti